Ilman kapteenin tai perämiehen käskyä ei toimita, ja vapaa vuoro kannattaa käyttää nukkumiseen. Nämä asiat Iiris Mattila ja Kastanja Laurikko oppivat ensimmäisenä, kun he astuivat kuunari Helenan kannelle Ruotsin Halmstadissa.
Helena on yksi noin sadasta The Tall Ships Races -kisaan tänä vuonna osallistuvasta purjealuksesta. Kuten monissa muissakin laivoissa, Helenassa seilaa mukana miehistöä, joka ei kuulu aluksen vakituiseen henkilökuntaan. Mukana on purjehduksesta kiinnostuneita vapaaehtoisia, yhtä lailla maakrapuja kuin jo kokeneita veneilijöitäkin.
3:48
19-vuotiaat Mattila ja Laurikko ovat viettäneet perheidensä purjeveneillä monia kesiä, mutta Helenassa he purjehtivat ensimmäistä kertaa noin 40-metrisellä aluksella. Heti Halmstadin ulkopuolella nousi myrsky, joka jatkuessaan pakotti suurimman osan paristakymmenestä purjehdusoppilaasta kulkemaan punkan ja vessan välillä.
– Purjehtiessa olennaista on oppia luottamaan omaan veneeseen. Se on tehty pysymään pinnalla ja voi kallistua, mutta ei kaadu. Kovassa kelissä se luottamus voi syntyä nopeammin, Mattila kuvailee.
