Yli 30 vuotta sukeltajana työskennellyt Keijo Karimäki on viettänyt yli 15 000 tuntia elämästään veden alla. Kipinä sukellukseen syntyi armeija-aikana taistelusukeltajakoulutuksen myötä.
Kun Keijo Karimäki kuuli sukeltajakoulutuksesta armeija-aikoinaan vuonna 1957, päätös oli sillä selvä.
− Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että uudet asiat kiinnostavat. Tuolloin en ollut vielä sukeltajaa nähnytkään, mutta halusin kurssille mukaan, Karimäki muistelee.
Alokas Karimäki suoritti kaksipäiväiset kokeet. Kuuleman mukaan satojen hakijoiden tie tyssäsi lääkärintarkastuksiin ynnä muihin. Karimäki läpäisi seulan ja aloitti koulutuksen kolmannessa siihen asti Suomessa järjestetyssä sukeltajakoulutuksessa.
− Nykyisiltä vastaavilta kursseilta valmistuu samalla aliupseeriksi. Itse vietin kolme kuukautta armeija-ajasta aliupseerikoulussa ja vasta sen jälkeen siirryin sukelluskurssille.
Sisu kasvoi
Sukeltajaksi kouluttautuminen vaati aloittelijalta sisua. Kurssilaiset alkoivat perehtyä sukeltamisen teoriaan sekä kohottaa kuntoaan entisestään.
− Joka aamu lähdimme aamulenkille ja siitä mereen jäiden sekaan uimaan. Se oli aika kovaa touhua, Karimäki muistelee.
Kun teoria alkoi olla hallussa, kurssilaiset siirtyivät panemaan oppeja käytäntöön Turun yliopiston uimahalliin. Hallista saadun hyvän alun turvin ryhmä siirtyi lopulta varsinaiseen toimintaympäristöönsä, mereen.
− Muistan erään kerran, kun meidän tuli uida vanhan proomun alta perästä keulaan. Sukelluspullo otti kiinni laivan pohjaan ja vatsa maahan. Mielessä kävi, että proomu laskeutuu vielä päälle ja jään alle. Se oli varsinaista sisunkasvatusta!
