Yli 30 vuotta sukeltajana työskennellyt Keijo Karimäki on viettänyt yli 15 000 tuntia elämästään veden alla. Kipinä sukellukseen syntyi armeija-aikana taistelusukeltajakoulutuksen myötä.
Kun Keijo Karimäki kuuli sukeltajakoulutuksesta armeija-aikoinaan vuonna 1957, päätös oli sillä selvä.
− Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että uudet asiat kiinnostavat. Tuolloin en ollut vielä sukeltajaa nähnytkään, mutta halusin kurssille mukaan, Karimäki muistelee.
Alokas Karimäki suoritti kaksipäiväiset kokeet. Kuuleman mukaan satojen hakijoiden tie tyssäsi lääkärintarkastuksiin ynnä muihin. Karimäki läpäisi seulan ja aloitti koulutuksen kolmannessa siihen asti Suomessa järjestetyssä sukeltajakoulutuksessa.
− Nykyisiltä vastaavilta kursseilta valmistuu samalla aliupseeriksi. Itse vietin kolme kuukautta armeija-ajasta aliupseerikoulussa ja vasta sen jälkeen siirryin sukelluskurssille.
Sisu kasvoi
Sukeltajaksi kouluttautuminen vaati aloittelijalta sisua. Kurssilaiset alkoivat perehtyä sukeltamisen teoriaan sekä kohottaa kuntoaan entisestään.
− Joka aamu lähdimme aamulenkille ja siitä mereen jäiden sekaan uimaan. Se oli aika kovaa touhua, Karimäki muistelee.
Kun teoria alkoi olla hallussa, kurssilaiset siirtyivät panemaan oppeja käytäntöön Turun yliopiston uimahalliin. Hallista saadun hyvän alun turvin ryhmä siirtyi lopulta varsinaiseen toimintaympäristöönsä, mereen.
− Muistan erään kerran, kun meidän tuli uida vanhan proomun alta perästä keulaan. Sukelluspullo otti kiinni laivan pohjaan ja vatsa maahan. Mielessä kävi, että proomu laskeutuu vielä päälle ja jään alle. Se oli varsinaista sisunkasvatusta!
Tiukkoja tilanteita
Sukeltajakoulutus toimi lähtölaukauksena elinikäiselle uralle kiehtovassa merenalaisessa maailmassa. Karimäki työskenteli vuosien ajan Merenkulkulaitoksen pääsukeltajana.
− Tein tutkimustyötä, selvittelin muun muassa laivojen karilleajoja. Työalueeni oli koko Suomen rannikko aina Virojoelta Tornioon asti. Omien laskujeni mukaan olen ehtinyt viettää yli 15 000 tuntia veden alla.
Karimäen mukaan tärkein asia sukeltamisessa on se, että hallitsee omat hermonsa. Veden alla ei ole varaa hätiköidä edes vaaratilanteissa, joita on osunut muutamia myös Karimäen uran varrelle.
Eräs tiukka paikka tapahtui Saaristomeren väylällä talviaikaan.
− Meri oli paksun jään peitossa. Olin veden alla, kun laivamme ohi ajoi tankkeri. Vaikka siitä varoitettiin oikeaoppisesti, jäähän tehdyt kulkureiät menivät umpeen. Miehistön piti raivata äkkiä uudet tilalle.
Muutaman kerran myös ilma on päässyt loppumaan kesken sukelluksen. Nykyään eläkepäiviään viettävälle konkarille ei ole kuitenkaan jäänyt uhkaavista tilanteista kammoa.
− Olen ollut jo yli 10 vuoden ajan mukana Laivaston sukeltajakillan toiminnassa, ja siitä 11 vuotta puheenjohtajana. En ole siis päässyt näistä hommista eroon, konkari sanoo nauraen.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen