Kari, laske rimaa. Näin Kari Kuuvan tuottaja kehotti häntä tekemään 1970-luvulla, kun muusikon tekemien kappaleiden lyyrisyys ja syvällisyys söi niiden kaupallisuutta. Kari purki turhautumisesta seuranneen jumalsuhteen mietinnän gospeliin. Hän haluaa edelleen tehdä musiikkia vanhanaikaisesti: yksin kitaran kanssa istuen.
Laulaja-säveltäjä-sanoittaja Kari Kuuva julkaisi läpimurtosinglensä Julma lempi, Tango Pelargonia vuonna 1964. Jo seuraavan vuoden loppuun mennessä hän ymmärsi, että tähteys kiinnosti häntä harvinaisen vähän.
– Tutustuin oikeisiin muusikoihin. Sain bändiini osaavia, itseäni vanhempia jazz-taustaisia ammattilaisia. Minua rupesi kiinnostamaan musiikki itsessään, ei henkilökohtainen pop-tähteys tai keikkailu. 1970-luvun alkuun tultaessa halusin jo olla nimenomaan pääasiassa muille kappaleita tekevä lauluntekijä, Kuuva kertoo.

Kuuva onkin tehnyt musiikkia monille aikalaisilleen: Sammy Babitzinille, Virve Rostille, Kari Tapiolle, Matti Eskolle, Kake Randelinille, Frederikille, Beritille, Eija Sinikalle, Eija Merilälle, Lea Lavenille…
– Sammy Babitzinia pidän yhtenä tärkeimmistä urani kannalta, sillä hänestä olisi voinut tulla ihan mitä vaan. Ritva Oksaselle tekemäni kappaleet puolestaan ovat omalla mittapuullani tasokkaimpia, joita olen ylipäänsä koskaan julkaissut.


