Future Film, 2012. Valmistusvuosi 1963-75/2011. Ohjaus ja käsikirjoitus Zdeněk Miler. Kuvasuhde 16:9 Anamorphic Widescreen 1.78:1. Ääni DD Stereo (ei puhetta). Kesto 71 min.
Myyrä on tshekkiläisen Zdenek Milerin (1921 – 2011) 1950-luvulla luoma varsin mainio animaatiohahmo. Hieman oikeasta myyrästä ulkonäöltään poikkeava suurisilmäinen Myyrä on iloista ja selkeää katseltavaa perheen pienemmille. Myyrästä nauttii varmasti myös moni aikuinen, sillä Myyrä saattaa tuoda mieleen oman lapsuuden katselukokemukset silloin, kun maailma ei vielä ollut pullollaan mitä erilaisimpia piirroshahmoja.
Täältä tulee Myyrä -elokuva koostuu yhdeksästä Myyrä-tarinasta vuosilta 1963 – 1975. Tarinoilla ei ole mitään erityistä yhteistä tekijää, vaan mukaan on todennäköisesti valittu vain hyviä pätkiä eri vuosilta. Tarinat nivoo yhteen hiiren valokuvausharrastus, joka on melko tarpeeton, sillä se ei anna tarinoille mitään uutta, vaan esittelee vain, mitä tuleman pitää. Tarinat toimisivat hyvin itsestäänkin peräkkäin esitettyinä.
Myyrä ja tämän ystävät ovat kekseliästä porukkaa. Jokaisessa elokuvan tarinassa on jokin ongelma, johon löytyy aina yllättävän hauska ratkaisu. Pulmana voi olla vaikkapa leijonan kipeä hammas, kuten Eläintarhassa –tarinassa. Onnellinen ja tyydyttävä loppu on tärkeä ja se jättää levollisen mielen katsojalle. Toisten auttaminen on keskeinen teema elokuvassa. Hahmot auttavat toisiaan pyyteettömästi eikä ketään jätetä pulaan.
Myyrä on hahmona hyvin rakastettava. Hän on kekseliäs, iloinen ja innostuu uusista asioista. Myyrä on myös sopivan lapsekas, mikä saa elokuvaa katsovan lapsen samastumaan häneen. On mahtavaa, miten Myyrä on onnellinen pienistä, arkisista, mutta hänen silmissä ihmeellisistä asioista, kuten sopivankokoisesta autosta tarinassa Auto.
Myyrä –animaatioissa ei ole lainkaan dialogia. Myyrä ja muut hahmot nauravat iloisesti ja välillä puhuvat omaa kieltään, mutta missään vaiheessa ei kuulla ymmärrettäviä sanoja. Tämä ei haittaa katselunautintoa lainkaan, sillä taustalla soiva musiikki luo todella hienon tunnelman. Edes lapsi ei osaa kaivata puhuttuja sanoja, sillä sen verran kertovaa on se, mitä hahmot tekevät ruudulla sekä siihen liitetty musiikki. Musiikin avulla voidaan ilmentää sitä, mitä esimerkiksi Myyrä tuntee tai millainen tunnelma jossakin kohtauksessa on.
Elokuvan piirrosjälki on ihanaa, kiehtovaa ja kaunista: selkeitä hahmoja, kirkkaita värejä, upeita taustoja. Miler on luonut kerrassaan huikaisevan mielikuvitusmaailman, joka on yksinkertainen, mutta silti siinä riittää katsottavaa yhä uudelleen ja uudelleen. Hahmot ovat selkeitä ja muodoltaan tunnistettavia, joka on olennaista, kun luodaan taidetta pienille lapsille. Luonto on kuvattu hyvin värikylläisesti ja kauniisti: puut ja kukat ovat aivan ihania ja koko Myyrän maailma kaunista katsottavaa. Huomiota kannattaa siis kiinnittää hahmojen lisäksi taustoihin.
Myyrä-tarinoissa touhutaan paljon, mutta silti tunnelma on yleisesti ottaen rauhallinen ja kuva liikkuu sopivan hitaasti. Mitään nykyaikaisesti vauhdikkaita toimintakohtauksia ei siis nähdä, vaikka muutama tilanne onkin aika jännittävä ja ehkä hieman pelottava, esim. tarinassa Maalarina, jossa metsän eläimet pelottavat ilkeän ketun tiehensä hurjasti elehtien tai Siili-tarinassa oleva sähisevä kissa, joka näyttää kovin häijyltä.
En tiedä, onko tarkoituksellista, mutta muutamassa tarinassa vaikuttaisi olevan hieman luontoon tai sen kaltoin kohteluun liittyvää kritiikkiä. Purukumi-tarinassa Myyrä nyrpistelee nenäänsä luontoa roskaaville ja pakokaasuja päästäville ihmisille. Roskien seasta löytyy kyllä jotain mielenkiintoistakin, nimittäin purukumi, joka aiheuttaa pieniä ongelmatilanteita. Tarinassa Kaivinkone on Myyrän kolo puolestaan vaarassa jäädä uuden tien alle ja Myyrä yrittää pelastaa kotikontunsa viulua soittavan heinäsirkan kanssa. Kaivinkonetta ei ole helppo pysäyttää, mutta onneksi Myyrä osaa tässäkin käyttää hyväkseen kekseliäisyyttään.
Täältä tulee Myyrä –elokuva on hauskaa katseltavaa niin pienille kuin suurille animaation ystäville. Myyrä poikkeaa mukavasti nykyaikaisista tietokoneanimaatioista, joista puuttuu vanhanaikainen särmä sekä kaunis, käsintehdyn näköinen piirrosjälki. Tätä voi huoletta suositella pienillekin lapsille, mikäli jotain katsottavaa kaipaa. Siitä tietää, että lapsi tykkää elokuvasta, kun sen päätyttyä kuuluu: ”Uudestaan!”
Dvd:llä ei ole ekstroja.
Elokuva: * * * * *