Syyskuun nimikkokasvien kukinta pitää kesän tuntua yllä myöhäiseen syksyyn asti. Piiskujen lämmin kirkkaankeltainen väri valaisee pihaa vielä silloin, kun suurin osa perennoista on jo lopettanut kukintansa. Varhaisimmat piiskut aloittavat kukintansa heinäkuussa, myöhäisimmät kukkivat vielä lokakuussakin. Pimenevinä iltoina myös mustilanhortensian valkoiset, sirot kukinnot erottuvat ja tuovat tunnelmaa hämärtyvään puutarhaan.
Piiskut kuuluivat jo perinteiseen pihaan
Piiskut ovat perinteisiä vanhan ajan puutarhakasveja. Kanadanpiiskua, korkeapiiskua ja isopiiskua on kasvatettu meillä 1900-luvun alusta asti. Paitsi koristekasvina, on Suomessa luonnonvaraisena kasvavaa kultapiiskua (Solidago virgaurea) käytetty myös rohto- ja värikasvina.
Nykyään suosituimpia piiskuja ovat runsaskukkaiset, matalat, alle metrin korkuiset tarhapiiskulajikkeet (Solidago-risteymät). Ne sopivat hyvin esimerkiksi perennaryhmiin laajoiksi kasvustoiksi.
Piiskut ovat myös kestäviä leikkokukkia. Niiden kukinta on runsainta aurinkoisella paikalla. Kasvualustansa suhteen piiskut eivät ole vaateliaita. Parhaiten niille kuitenkin sopii ravinteikas, multava ja hiekkapitoinen maa.
