Valehtelu voidaan ilmaista suomen kielessä myös pajunköyden syöttämisenä tai vaikka palturin, potaskan tai lööperin puhumisena. Professori ja suomen kielen tutkija Kaisa Häkkinen avaa sanontojen alkuperää.
Syöttää pajunköyttä
Ennen vanhaan köysiä tehtiin monista kuituaineksista. Hyvää köyttä saatiin esimerkiksi pellavasta, hampusta ja lehmuksen kuoren alta niinestä.
Myös pajun niinestä on tehty köyttä. Sitä on käytetty esimerkiksi nuotan köytenä. Mutta vaikka pajunköysi näyttää hyvältä, se ei ole kovin vahvaa tai kestävää.
Koska pajunköysi katkeaa helposti, niin vertauskuvallisesti pajunköyden syöttäminen on kestämättömien juttujen syöttämistä, perättömien puhumista.
Kansankielessä on muitakin sanontoja, joista pajunköyden heikko laatu käy ilmi, yhtenä esimerkkinä ”menee rikki kuin pajunköysi”.
Puhua palturia tai potaskaa
Palturi tarkoittaa sananmukaisesti kotona kasvatettua purutupakkaa. Se näyttää veripaltulta, epämääräiseltä mössöltä.
Potaska puolestaan on poltettua koivun tuhkaa ja siitä valmistettua lipeää, joka sekin näyttää epämääräiseltä sotkulta. Potaska on käännöslaina saksan kielen sanasta Pottasche.
Palturin ja potaskan ulkonäön vuoksi niistä puhuminen tarkoittaa jotakin epämääräistä, sotkuista ja paikkansa pitämätöntä. Se on vähän kuin roskan puhumista.
Puhua lööperiä
Lööperi näyttää sanana siltä, että se voisi selvästi olla ruotsista lainattu Löfberg-sukunimen suomalainen väännös. Siitä, miten kyseinen nimi tosiaan liittyy tähän sanontaan, on kuitenkin erilaisia selityksiä.
Edesmennyt kansanrunouden tutkija Matti Kuusi kirjoitti 1960-luvulla, että sanonta perustuu tositapahtumaan. Hän esitti, että taustalla olisi todellinen, 1800-luvulla elänyt henkilö, joka oli saanut rovastilta moitteet puhuttuaan julkisesti sopimattomia. Joten kun puhutaan lööperiä, puhutaan kuin Löfberg puhui aikoinaan.
Koska kyseessä on vanha kertomus, tapahtuneesta ei ole mitään konkreettisia todisteita.