Marke ei kaipaa näkevien maailmaa. Ja miksi kaipaisi? Hän hahmottaa ympäristön omista lähtökohdistaan ja elää täyttä elämää kuten kuka tahansa.
Marke Ahonen syntyi sokeana perinnöllisen sairauden vuoksi. Hänen molemmat vanhempansa kantoivat piilevää geeniä, joka aiheutti tyttären sokeuden.
Hän kasvoi sokeuteen nuoresta asti − mitenpä muutenkaan?
− Lapsena ajattelin, että minusta tulee isona näyttelijä tai sairaanhoitaja. Tajusin vasta noin 6-vuotiaana, että suurin osa ihmisistä näkee, Marke kertoo.
Avun ympäristön hahmottamiseen on tuonut se, ettei Marke ole umpisokea. Hän pystyy näkemään valon kajastuksen eri muodoissaan, kuten auringonvalon, hehkulampun hohteen ja palavan savukkeen.
− Lapsena leikin taskulampulla, johon pystyi vaihtamaan erivärisiä kiekkoja. Sininen näyttäytyi himmeämpänä, ja päättelin sen perusteella, että se on kylmä väri. Elävä tuli taas näyttäytyi silmissäni lämpimänä, Marke kuvailee havaintojaan.
Rikasta elämää
Nuorempana Markella oli tarve näyttää, että hän pääsee muiden lailla naimisiin ja onnistuu saamaan perheen. Hän avioitui heikkonäköisen miehen kanssa ja sai neljä näkevää lasta.
− Näyttämisen tarve on sittemmin karissut. Jos joku kysyy minulta nyt, että enkö kaipaa tietoa siitä miltä joku näyttää, vastaan en. Kun ei paremmasta tiedä, tyytyy siihen mitä on, Marke toteaa rauhallisesti.
Eikä Marken ole tarvinnut vähään tyytyäkään. Nyt jo aikuiset lapset, kolme tytärtä ja poika, ovat kukin menestyneet tahoillaan elämässä. Ympärillä on läheisiä ystäviä, ja työ Näkövammaisten keskusliitossa kuntoutusohjaajana on mielekästä.
Marke asuu kahden kissansa kanssa omakotitalossa. Arjen toiminnot ruoanlaittoineen ja saunan lämmittämisineen sujuvat, mutta myös apu tulee tarpeeseen.
− Ei auta lähteä luomaan lunta talon katolle tai hakata itsekseen halkoja. Kauppareissulle otan mukaan näkevän ystävän. Myös taksikuski auttaa tarvittaessa. Moni heistä tekee valtavan hyvää työtä näkövammaisten kanssa.