USA 2001. Ohjaus: David Mirkin. Käsikirjoitus: Robert Dunn ja Paul Guay. Tuotanto: John Davis ja Irving Ong. Kuvaus: Dean Semler. Leikkaus: William Steinkamp. Pääosissa: Sigourney Weaver, Jennifer Love Hewitt, Jason Lee, Gene Hackman, Ray Liotta, Anne Bancroft. Kesto: 124 min.
Huijarikomedian aineksiahan ovat nokkelasti suunnitellut rikosoperaatiot, joiden onnistuminen roikkuu hiuskarvan varassa, herkulliset huijarihahmot, joihin pakostakin kiintyy sekä pakollinen Viimeinen Keikka, jonka mynkään meno yritetään estää kasvavien vastoinkäymisten paineessa. Tuttuihin juttuihin nojaa vaihtelevalla menestyksellä myös David Mirkinin hulluilu Sydäntenmurskaajat, joka sekoittaa lajityyppiin sopivan ripauksen romantiikkaa.
Maxine (Sigourney Weaver) ja Paige (Jennifer Love Hewitt) ovat tiukkaotteiset äiti ja tytär, jotka eivät jaksa maksaa rahalla elämisestään kun sen voi hoitaa tyhmiä miehiä vedättämällä. Idea on, että upea äityli vie kiimaiset sulhonsa alttarille ja ajaa nämä hetimiten povekkaan tyttären syliin - rahastaakseen sitten erolla kaiken minkä irti saa.
Mutkia menestyksekkääseen huijaussuhteeseen ilmestyy, kun Paige tahtoo jättää ylisuojelevan äidin luodakseen oman uran ja kun edellinen dumpattu uhri (Ray Liotta) lähtee jahtaamaan parivaljakkoa halki maan. Viimeiseksi yhteiseksi keikakseen kylmäveriset kaunottaret ottavat haudan partaalla kiikkuvan multimiljonäärin (Gene Hackman), jonka suurin intohimo on tupakka.
Rutkasti villejä käänteitä, vääriä henkilöllisyyksiä, hassuja aksentteja ja alapään juttuja mahtuu yhä kreisimmäksi yltyvään törmäilyyn, jossa ruumiskin pitäisi lopulta hävittää. Aiheeltaan ja miljöiltään Sydäntenmurskaajat tuo etsimättä mieleen Steve Martinin ja Michael Cainen tähdittämän Herrasmieshuijarit (1988), josta hauskuudessa jäädään toki tuntuvasti jälkeen; ovathan Martin ja Caine pesunkestäviä koomikoita, kun taas Weaver ja Hewitt eivät ole.
