Sanotaan, että jokaisen nuori tarvitsee lähelleen edes yhden turvallisen aikuisen, joka kulkee vierellä ja auttaa silloin, kun on vaikeaa. Olen miettinyt, että asia on aika lailla samoin myös jokaisen työssä käyvän aikuisen kohdalla.
Suurin osa meistä tekee työnsä tavalla tai toisella yhdessä toisten kanssa. Siksi kaikki työhön liittyvät onnistumiset ja vastoinkäymiset ovat vain harvoin, jos koskaan yksinomaan omia asioita. Yleensä niihin molempiin liittyy myös monia muita ihmisiä.
Työkaverit tuovat töiden tekemiseen myös paljon iloa, innostusta ja ideoita. Moni meistä on huomannut niiden kaikkien puuttumisen välillä kipeästikin tämän kohta jo kokonaisen kalenterivuoden kestäneen etätyösuosituksen aikana.
Meillä on jo kova ikävä niitä omia työkavereita.
Entä kun elämä koettelee?
Kaikkein vahvimmin tuon turvallisen ja vierellä kulkevan aikuisen tarve näkyy kuitenkin niissä elämän taitekohdissa, joissa ihmisen työkyky horjuu yllättäen tai esimerkiksi pidempään jatkuneen kuormituksen takia.
Löytyisikö viereltäni silloin työkaveria, joka huomaisi ajoissa, että jokin on vialla? Kohtaisinko lääkärin, joka pohtisi asioitani alusta asti myös työhön paluuni näkökulmasta?
Ja jaksaisiko esimieheni nähdä vaivaa työnkuvani muuttamiseksi, jos terveydentilani ja käytettävissä oleva työkykyni poikkeaisivat entisestä sairauslomalta palatessani?
Olen ollut toistaiseksi niin onnekas, että minun ei ole tarvinnut asiaa omalla kohdallani vakavasti pohtia. Vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat kuitenkin monen aikuisen kohdalla sen, miten he lopulta omassa työssään ja arjessaan jaksavat.
Ja etenkin sen, onnistuuko heidän työhön paluunsa pidemmän sairausloman jälkeen silloin, kun sellainen on tullut vastaan syystä tai toisesta.
Siksi se vieressä kulkeva turvallinen aikuinen on tarpeen ja tärkeä myös jokaisen työikäisen arjessa.
Ihmisten ja rakenteiden vastuut
Emme toki ole vastuussa toisistamme ainoastaan yksilöinä ja yksittäisillä työpaikoilla. Terveytemme ja työkykymme tukena on myös monia yhteiskunnallisia rakenteita, kuten terveydenhuolto ja työterveyshuolto sekä Kelan ja työeläkevakuuttajien ammatillinen kuntoutustoiminta.
Yhteistyön pitää kuitenkin toimia myös näiden rakenteiden sisällä ja välillä. Myös päämäärän tulisi olla yhteinen: se, että ihminen voi pysyä työn syrjässä kiinni sairastumisestaan huolimatta. Ja että työhön paluu on myös pitkittyneen sairausloman jälkeen mahdollista.
Molemmissa tavoitteissa on helpompi onnistua, jos niitä vierellä kulkevia turvallisia aikuisia löytyy kaikista sairaudesta toipumisen ja takaisin työhön kuntoutumisen kohdista.
Kaikki ihmiset eivät ole omilla työpaikoillaan päättävissä asemissa. Jokainen meistä voi kuitenkin kysyä itseltään yhden tärkeän kysymyksen: olenko minä omalla työpaikallani sellainen aikuinen, jonka haluaisin itsekin vierelleni kulkemaan silloin, kun työssä on jostain syystä vaikeaa ja raskasta?
Myönteinen vastaus tähän kysymykseen voi olla todella merkityksellistä ja tärkeää oman työkaverin arjen ja tulevaisuuden kannalta.