Susanna löysi maasta pehmokoiran Lahdessa – "Bellan" kadonneen omistajan etsintä kiinnostaa Kanadaa myöten: "Pienillä asioilla ja teoilla voi saada paljon hyvää aikaan"

Susanna, 45, oli käymässä hautausmaalla Lahdessa, Levon uurnametsässä, juuri ennen uudenvuodenaattoa. Parkkipaikalle tullessaan hän näki pehmolelun istuvan suojatien vieressä.

– Ajattelin heti, että voi, nyt on jonkun pienen lapsen pehmo pudonnut hautausmaalla käydessä ja lapsi sitä kovasti kaipaa, Susanna kuvaa.

Tolpan päällä istuva koira oli kasvoiltaan ryppyinen ja turkiltaan pehmeä. Susanna otti koirasta kuvia ja julkaisi ne paikallisissa FB-ryhmissä. Yhtään yhteydenottoa ei kuitenkaan tullut.

Kukaan ei noutanut pientä koiraa

Asia jäi vaivaamaan. Uudenvuodenpäivänä 2019 Susanna päätti ajaa hautausmaan ohi ja vilkaista, onko koira kadonnut.

– Riemastuin, että omistaja on käynyt sen hakemassa, kun en sitä nähnyt. Lunta oli satanut ja pehmo olikin pudonnut maahan, se oli hangessa lumeen hautautuneena, Susanna kuvaa.

– Otin pehmon mukaani ja siitä sitten "Bellan" tarina lähtikin liikkeelle. Jaoin tarinan ja kuvat parissa ryhmässä, ja sieltä sitä alettiin jakamaan eteenpäin.

Lue myös: Enni, 5, kadotti rakkaan Peetu-lelunsa – pelastus löytyi somesta: "Minulle tuli ihan kyynel, kun se on justiinsa samanlainen"

"Mietin, että nyt täytyy tehdä julkinen julkaisu kuvien kera..."

Idean luovaan katoamisilmoitukseen Susanna sai ajaessaan kotiin pieni, likainen pehmokoira autonsa etupenkillä. Jo aiemmin hän oli sosiaalisessa mediassa nähnyt ilmoituksia kadonneista pehmoleluista ja lukenut, millaista surua katoaminen voi lapselle aiheuttaa.

– Mietin, että nyt täytyy tehdä julkinen julkaisu kuvien kera, mitä voi halutessaan jakaa eteenpäin, jotta se tavoittaa mahdollisimman monen. Pehmo voi olla kadonnut lapselta, joka on toiselta paikkakunnalta eikä silloin paikallinen ilmoittelu tavoita. Ajattelin heti, että nyt on tehtävä ilmoitus, että lelu löytäisi kotiinsa. Pehmolelu voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Pehmokoira vaikutti olevan bulldog-tyyppistä rotua. Susanna päätti nimetä sen Bellaksi.

Hän ajoi koiran kanssa kotiin ja ryhtyi toimeen.

– Ihan ensimmäisenä Bella pääsi pesuvatiin vaahtokylpyyn, kun oli niin likainen. Sitten se sai kuivatella turkkinsa saunan lauteilla. Sen jälkeen tutustuttiin perheen koirien kanssa, ja nyt Bella on saanut levätä, rankkaahan se on ollut omaa perhettään odottaa päiväkausia ulkona pakkasessa, Susanna kuvailee.

Jokaisen Bellan kokemuksen hän kuvasi. Pieni koira pyyhkeeseen käärittynä ja saunomassa sulatti välittömästi tuhannet sydämet.

"Olen iloinen, jos olen saanut ihmisille tämän myötä jaettua iloa"

Bellan tarina lähti lentoon: sen kuvia on jaettu ja ihailtu paitsi ympäri Suomen, myös Kreikassa, Kanadassa ja Firenzessä asti.

– Ilmoitusta on jaettu aivan valtavasti. En ole halunnut huomiota itselleni, vaan tälle kotiaan etsivälle pehmolle, ja olen ollut hyvin häkeltynyt ihmisten kiitoksista ja kommenteista. On kuitenkin ollut ihanaa niitä lukea ja huomata, kuinka hyvälle mielelle he ovat julkaisusta tulleet ja että se on muun muassa saanut heidät uskomaan ihmisten hyvyyteen, Susanna sanoo.

– Tämä on oikeastaan aika pysäyttävää, mutta ehkä tämän päivän maailmassa on välillä tarve tällaiselle hyvän tahdon ja mielen päivitykselle. Olen iloinen, jos olen saanut ihmisille tämän myötä jaettua iloa. On kerta kaikkiaan liikuttavaa nähdä, miten sydämellä ihmiset ovat lähteneet etsimään pehmon perhettä. En kyllä ikinä olisi voinut uskoa, miten valtavasti ilmoitusta jaetaan, olen todella yllättynyt.

Susanna on saanut kuulla julkaisustaan vain hyvää palautetta. Hän haluaakin kiittää jokaista Bellan tarinaa jakanutta paitsi jaoista, myös kauniista ajatuksista.

– Ihmiset kiittävät hyvän mielen päivityksestä ja siitä, että pidämme hyvää huolta jonkun toisen pehmolelusta. Olen saanut todella paljon viestejä ja kyselyjä ihmisiltä, onko koti jo löytynyt, myös adoptiotarjouksia on tullut, jos ei pehmo kotiaan löydä, Susanna kuvaa.

Onko koiralelu kadonnut jonkun haudalta?

Osa kommentoijista on pohtinut, onko koira voinut joutua hautausmaan parkkipaikalle jonkun haudalta.

– Voi toki olla näinkin. Siinäkin tapauksessa haluan löytää henkilön, joka osaa kertoa miltä haudalta se on kadonnut, niin tietenkin vien sen takaisin sinne, Susanna sanoo.

– On myös kommentoitu, että, voi kunpa ihmiset pitäisivät yhtä hyvää huolta toisistaan ja eläimistään, ja että julkaisu vaikkapa kodittomasta koirasta saisi yhtä paljon huomiota. Olen täysin samaa mieltä! Meillä on tällä hetkellä neljä koiraa, yksi heistä on espanjasta tullut rescue-galgo (suom. myös espanjanvinttikoira) ja sydän särkyy julmasta kohtelusta, mitä ne kokevat.

Bella asuu Susannan luona, kunnes oikea omistaja löytyy

Se tärkein kuitenkin puuttuu vielä. Bellan omistajaa ei ole vielä löytynyt, eikä vinkkejä hänen henkilöllisyydestään ole tullut.

Hätää ei kuitenkaan ole, sillä Bellalla on koti Susannan luona, kunnes oikea omistaja löytyy.

– Bella pääsee sitten mukaan lomareissuillemme ja sen hyvinvoinnista pidetään varmasti huolta jatkossakin. Bellalle on tullut tarjouksia uusista kodeista, ei ole pois suljettua sekään, että se annetaan jollekin sitä eniten tarvitsevalle, mutta haluamme sitten varmistua, ettei sitä enää ikinä hylätä, Susanna sanoo.

Sijaiskodissa Bellan parhaita kavereita ovat ihmiset. Myös perheen rauhalliset chihuahuapojat ovat sen mieleen.

– Whippetin ja galgon leikit ovat hieman liian rajuja pienelle pehmolle, joten täytyy pitää hieman erillään, ettei käy haavereita.

Bellan kuvien avulla Susanna toivoo ihmisten havahtuvan siihen, että myös aivan pienillä asioilla ja teoilla voi saada paljon hyvää aikaan.

– Pitää pitää huoli toisista, hymyillä naapurin vanhukselle, auttaa sitä, kuka apua tarvitsee. Muistaa yksinäistä, antaa koti kodittomalle eläimelle, jos mahdollisuus on. Maailma on täynnä pahuutta, ikäviä uutisia kulkee uutisvirrassa, ahdistaa joskus. Ehkä tämä höpsö päivitykseni on sellainen, mitä tarvittiin nyt tuon kaiken ikävän keskelle, kommenttien perusteella näin taisi tapahtua.