Enni, 5, kadotti rakkaan Peetu-lelunsa – pelastus löytyi somesta: "Minulle tuli ihan kyynel, kun se on justiinsa samanlainen"

Maiju Marttinen ei oikeastaan tiedä, mitä tapahtui. Jossain vaiheessa syksyllä 2018 Peetu vain katosi.

– Se onkin ihmejuttu. Viime syksynä meillä oli sellainen ajanjakso, että olimme mielestäni vain kotona. Ei ollut mitään reissuja. Siinä välillä on jotakin tapahtunut, että Peetu katosi, Maiju muistaa.

Peetu ei ole kissa tai koira. Se on perheen tyttären Ennin rakas porolelu.

– Enni on nyt 5-vuotias, ja Peetu on ollut Ennillä puolet Ennin elämästä. On paljon kuvia, missä Enni nukkuu sen kanssa, tai että se on rattaissa ollut mukana. Kesältäkin on niin ihania kuvia, kun Peetu jätskikopilla rötköttää samoissa rattaissa lasten seurana, Maiju kuvailee.

"Enni uskoo oikeasti, että se on oikea poro"

Tämä ei ole Peetun "katoamistempuista" ensimmäinen, mutta kylläkin ainoa, jolta poropoika ei ole palannut. Kun Maiju toimi esikoulun opettajana, Peetu vieraili lasten luona.

– Kun se siltä reissulta palasi, niin sillä oli mukana reissuvihko: Peetu oli seikkaillut perheissä, eskarilaisten kodeissa. Kun Enni löysi Peetun pitkästä aikaa lelukorista, hän oli ihan ihmeissään. Enni uskoo oikeasti, että se on oikea poro ja että se oli nyt tullut Ennin luo reissuiltansa, vilkas poropoika!

Peetu on ollut kuin perheenjäsen. Sitä on kannettu mukana, halittu ja hellitty.

– Vuosi sitten näihin aikoihin oli joulutapahtuma, jossa Peetu oli mukana. Siellä oli oikeita poroja, joille Enni oli sitten esitellyt, että ”tässä on sun sukulaisiasi”. Viime kesänä olimme reissussa Kalajoella ja Santa Parkissa katsomassa Joulupukkia, ja Peetu selvisi kaikesta. Se on aina selvinnyt kaikki reissut.

Paitsi nyt. Nyt Peetua ei löydy mistään.

Peetu katosi mystisesti

Maiju on kääntänyt kodin ylösalaisin, tutkinut jopa hyllyjen päälliset ja perannut puhelimensa tekstiviestit ja valokuvat selvittääkseen, mihin Peetu olisi voinut joutua, ja koska se on viimeksi nähty.

– Olen kääntänyt oman kodin ympäri ja sukulaiset tasan tarkkaan tietävät, että Peetu on kadonnut. Ei sitä ole mistään tullut vastaan. Olen jopa miettinyt, kun olen kantanut ulos tavaraa, kierrätyspapereita tai pahveja, että onko se sellaisessa ollut vahingossa mukana, ja on tullut heitettyä se pois? Mitä nyt voi asunnosta ulos lähteä? Ei ole löytynyt mitään selitystä.

Ennin tuska rakkaan ystävän katoamisesta on sattunut myös äidin sydämeen.

– Olimme lähdössä isän luokse kylään, ja lähdön edellä tuli sellainen, että hän itki lohduttomasti: ”Missä Peetu?” Enni on tosi paljon kaivannut sitä. Iltaisin, univuoteella, kun Enni on väsyneenä ja Peetu tulee mieleen, niin tietää, että se on varmasti pato auki: ”Minulla on sinua niin ikävä, Peetu, tule takaisin”. Se tuska on ollut aivan hirveä, Maiju kuvaa.

Vastaavaa lelua ei löytynyt liikkeistä

Kun oli ilmeistä, ettei tuttua Peetua löydy, Maiju otti yhteyttä Kierikkikeskukseen. Se on matkailukohde, josta Peetu on alun perin hankittu.

– Kysyin, onko mitään mahdollisuutta, että vastaava poro löytyisi. He etsivät kaikki varastot ja olivat Oulun museoonkin yhteydessä. Sain poroja maahantuovan tukkurin yhteystiedonkin, katsoin nettisivut ja kaikki. Vastaavaa istuvaa poroa ei ole. Samantyyppisiä seisovia hahmoja on, mutta juuri samanlaista ei löydy mistään, Maiju kuvailee.

Yhden valvotun ja itketyn yön jälkeen Maiju päätti tarttua viimeiseen oljenkorteen. Hän pani Peetusta ilmoituksen Facebookiin.

Tekstissään Maiju kertoi, että perhe odottaa vielä ”joulun ihmettä”, joka toisi poron kotiin. Peetun löytäjälle luvattiin palkkio, samoin samanlaisen poron löytävälle.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Sympatiaa satoi – ja sitten löytyi jotakin muutakin.

Uusi poro saatiin lahjoituksena

– Oulun puskaradion kautta yksi äiti-ihminen otti yhteyttä. Hän oli pannut juttuni jatkoksi kuvan, missä Peetua vastaava poro oli hänen tyttärensä sylissä. He olivat jutelleet tästä ja tyttö oli niin ollut sitä mieltä, että poro on heillä tosi yksinäinen ja nyt annetaan se uuteen kotiin, Maiju kuvailee.

– Äiti kertoi, että hän on ostanut poron yli kuusi vuotta sitten Kemin lumilinnasta omalle tytölleen, ja heillä se on ollut käyttämättömänä muiden lelujen joukossa. Sillä ei leikitä, ja olisi ihanaa, että se tulisi enemmän jollekin kaveriksi.

"Olemus on kuin meidän Peetulla"

Uutuus-Peetu on jo haettu kotiin.

– Sovimme äidin kanssa treffit erään kaupan aulaan. Minulle tuli ihan kyynel, kun se on justiinsa samanlainen. Olemus on kuin meidän Peetulla, Maiju sanoo.

On uskomatonta tuuria, että Peetua vastaava poro löytyi, sillä lahjoittajaperhekin oli ostanut oman poronsa jo kuusi vuotta sitten.

– Vein tälle ihanalle lahjoituksen tehneelle pikkutytölle lahjapaketin korvaukseksi. Ostin lahjakortin ja pistin jouluaskartelujuttuja ja karamelleja mukaan. Se oli aika liikuttavaa, ihana perhe! Kirjoitin tytölle, että Enni tulee varmasti muistamaan tämän koko loppuelämänsä!

Nyt vara-Peetu odottaa joulua piilossa Maijun auton takakontissa.

– Minulla on ajatus, että pistän sen joulupakettiin ja Ennille kerron tarinana, että se on sama Peetu, mutta se on ollut joulupukkia auttamassa, Maiju paljastaa.

Sen, kestääkö Maiju odottaa jouluaattoon asti, näkee myöhemmin.

– Se on hirveä se lapsen tuska, kun sen näkee. Äiti jo sanoi, että pitääkö poro viedä johonkin lumikasan päälle nököttämään ja Enni löytäisi sen "vahingossa", että mikä se tässä istuukaan! Kuitenkin jouluaattona tapahtuu niin ihmeellisiä asioita, niin oma ajatukseni tällä hetkellä on, että odottaisin siihen asti. Sitten Enni saisi Peetun joulupaketista. Hän varmasti olisi kovin ihmeissään, Maiju sanoo.

Satumainen onni

Suunnitelmana on panna uudelle Peetulle pallo jalkaan, ettei se pääse katoamaan.

– Nyt Enni varmasti on ymmärtänyt sen, että lelu voi mennä hukkaankin ja oikeasti kadota. Aina sanotaan, että älä ota mukaan, kun hän vaikka kysyy, saako ottaa päiväkotiin lelun. Kaikki eivät aina tule takaisin, paitsi nyt, kun kävi näin satumainen onni.

Maiju uskoo, että uusi Peetu menee Ennille läpi vanhana, rakkaana ystävänä.

– Tämä toinen äiti oli käyttänyt sen pesukoneessa ja siihen oli tullut kevyttä nukkaa, mutta muuten turkin väri ja kaikki ovat ihan vastaavat. Kyllä ne ovat ihan varmasti samalta tehtaalta lähteneet, saman perheen poikia!

Entä, jos aito Peetu joskus löytyykin?

– Siinäpä se onkin jännä juttu. Onko se sitten joku kaksonen? Joskus ehkä paljastan Ennille, miten tarina lopulta meni, mutta antaa nyt lapsen nauttia taiasta, kun hän vielä uskoo.