Susana ei halua vieraita sairaalaan synnytyksen jälkeen: "Äidit saavat harvoin olla itsekkäitä"

Susana joutui ensimmäisen lapsensa saatuaan keskustelemaan vieraiden kanssa ja viihdyttämään heitä, vaikkei olisi halunnut. Toisen lapsensa kohdalla hän aikoo kieltää vierailut.

Synnyttäisitkö, jos voisit? Videolla miehet vastaavat!

Kun Susana Kuehne sai ensimmäisen lapsensa, hän olisi vain halunnut olla rauhassa. Perhe kuitenkin kävi katsomassa tuoretta tulokasta vastoin Kuehnen toiveita.

– Halusin levätä ja pidellä uutta vauvaani, jota en edes saanut tavata kuin vasta neljän tunnin kuluttua sektiostani, Kuehne kuvailee.

"Olin poissa tolaltani"

Hän sai lapsensa nukutuksessa kaksi viikkoa liian aikaisin. Kuehne oli sanonut sukulaisilleen, että haluaisi synnytyksen jälkeen olla vauvan kanssa yksin.

He eivät kuunnelleet.

– No, miltä minusta tuntui, kun ihmiset tulivat tapaamaan minua, kun olin ilmaissut, että halusin tämän kokemuksen oleva yksityinen? Olin iloinen, että olin niin kypsä, etten nostanut asiasta meteliä. Mutta olin myös poissa tolaltani, koska minulle oli tehty suuri leikkaus ja silti hereilläolon hetkeni piti käyttää teeskennellen, etteivät ihmisten kommentit loukkaa ja että heidän läsnäolonsa on miellyttävää.

Sukulaiset jakelivat neuvoja vaipanvaihtoon ja pyysivät esimerkiksi saada nähdä leikkausarven.

– Ehkä vaipan vaihtaminen kestää minulta muutaman sekunnin kauemmin kuin sinulta, mutta olen äiti ensi kertaa ja, erityisesti, en pyytänyt apuasi, koska yritän oppia, Kuehne sanoo.

– Ei, en näytä sinulle arpeani. Voin tuskin itse katsoa itseäni, joten ole hyvä, pidä nenäsi kaukana alusvaatteistani.

"Makasin sängyssä ilman rintaliivejä ja yritin emännöidä"

Kuehne vuosi edelleen verta ja koki uusia asioita, joihin ei ollut valmistautunut. Hän oli lääkkeistä uupunut ja unelias, ja hänen olonsa oli epämukava.

– Makasin sängyssä ilman rintaliivejä ja yritin emännöidä näitä kutsumattomia vieraita, hän kuvaa.

– Olen yksityinen ihminen: ujostelen edelleen, kun aviomieheni näkee minut alasti enkä mene gynekologille, ellen luule, että alapäässäni on kasvain. Se, että istun hiljaa aikuisvaipassa ja yritän keskustella normaalisti, oli hyvin haastavaa ja nolostuttavaa, vaikka muut olisivatkin tästä eri mieltä, Kuehne sanoo.

– Olisin halunnut mieluummin olla yksin vauvani kanssa. Sen sijaan, että olisin saanut tilaisuuden rakentaa erityistä sidettä itseni ja vastasyntyneeni välille, minun piti jakaa hänet perheen kanssa, ja hoitajien, asiantuntijoiden ja lääkäreiden, jotka tulivat toisinaan tarkistamaan, miten voimme.

Vaikka Kuehne on kiitollinen lapsensa saamasta rakkaudesta ja hoivasta, hän olisi halunnut toipua rauhassa ja olla yksin lapsensa kanssa. Kun Kuehnen armeijassa palveleva aviomies viimein pääsi paikalle, pari olisi halunnut viettää aikaa perheen kesken, muttei onnistunut.

– Se oli mahdollista vain aamuyön tunteina, kun vieraat lakkasivat ramppaamasta oveni läpi ja hoitajat olivat tehneet kierroksensa. Valitettavasti se oli sama aika, jona minun ja mieheni piti yrittää nukkua.

"Hän ajattelee, että hänen vanhempiaan loukkaa, jos heitä ei kutsuta"

Nyt Kuehne miehineen odottaa toista lastaan. Kuehne ei edelleenkään haluaisi vieraita sairaalaan; mies on eri mieltä.

– Hän ajattelee, että hänen vanhempiaan loukkaa, jos heitä ei kutsuta sairaalaan heti synnytyksen jälkeen, Kuehne sanoo.

– Olemme tulleet tulokseen, että minun tunteillani on eniten väliä. Emme voi miellyttää kaikkia, eikä meidän pitäisikään. Miksi minä stressaan perhedraamasta raskauteni aikana? Meidän ei pitäisi olla keskittyneitä muiden onnellisuuteen.

Perhe suunnitteleekin nyt vieraiden kieltämistä kokonaan.

– Jos en halua nähdä ketään vauvani syntymän jälkeen, niin ihmisten pitää sietää tämä. Minulla on oikeus yksityisyyteen, vaikken imettäisi (mikä muuten oli ainoa aika, jolloin minun "oli lupa" pyytää ihmisiä lähtemään huoneestani aiemman synnytykseni jälkeen), Kuehne sanoo,

– Äidit saavat harvoin olla itsekkäitä, mutta tämä vaikuttaa tärkeältä hetkeltä asettaa rajat.

Lue myös:

    Uusimmat