Yhteinen ennakointihanke korostaa Ukrainan tuen, turvallisuuden ja strategisen varautumisen merkitystä.
Suomen ja Euroopan on varauduttava samanaikaisesti useisiin mahdollisiin Venäjän tulevaisuuksiin, todetaan puolustus-, sisä- ja ulkoministeriön yhteisen ennakointihankkeen tuloksissa.
Hankkeessa on laadittu neljä erilaista skenaariota siitä, millaiseksi Venäjä voi kehittyä vuoteen 2045 mennessä.
Lue myös: Kommunistit rähjäsivät Moskovassa: "Alas tsaari" – sitten Putinin poliisi aloitti pidätykset
Skenaariot ovat uudistuva Venäjä, hiipuva Venäjä, imperialistinen Venäjä ja sekasortoinen Venäjä.
Hankkeen tavoitteena on ollut vahvistaa Suomen kykyä ennakoida Venäjän mahdollisia kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia Suomeen, Eurooppaan ja kansainväliseen järjestelmään.
Neljä erilaista kehityskulkua
Ensimmäisessä skenaariossa uudistuva Venäjä on pragmaattinen alueellinen valta, joka tavoittelee vaikutusvaltaa kilpailun, yhteistyön ja houkuttimien yhdistelmällä.
Hiipuva Venäjä puolestaan on heikkenevä alueellinen valta. Se säilyttää uhmakkuutensa, mutta menettää vaikutusvaltaansa ja ajautuu yhä riippuvaisemmaksi Kiinasta.
Kolmas vaihtoehto on imperialistinen Venäjä. Se on autoritaarinen ja laajentumishaluinen alueellinen suurvalta, joka käyttää voimapolitikkaa ja onnistuu keskeisissä ulkopoliittisissa tavoitteissaan.
Neljännessä, sekasortoisen Venäjän skenaariossa maa on ajautunut syvään sisäiseen kriisiin. Kyseessä on ydinasevaltio, jonka toimintakyky rapautuu, mutta joka jatkaa riskialtista, väkivaltaista ja sotaisaa politiikkaa.
Venäjän kehitykseen vaikuttaa 22 muutostekijää
Hankkeessa tunnistettiin 22 Venäjän kehitykseen vaikuttavaa muutostekijää ja 14 keskeistä epävarmuustekijää, joiden pohjalta skenaariot laadittiin.
Tarkastelussa on ollut Venäjän kehitys ulkopolitiikan, yhteiskunnan, talouden, teknologian, ympäristön ja sotilaallisen kehityksen näkökulmista.
Keskeisiä tarkastelukohteita ovat muun muassa suurvalta-ajattelun jatkuvuus, väestökehityksen haasteet, talouden ja teknologian riippuvuudet, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä turvallisuuspolitiikan militarisoituminen.
Hankkeen mukaan Venäjän kehitystä ei voida tarkastella erillään muusta maailmasta. Siihen vaikuttavat myös kansainvälisen toimintaympäristön muutokset sekä muiden valtioiden ja toimijoiden toiminta.
Tavoitteena ei ole ennustaa Venäjän tulevaisuutta
Ennakointihankkeen tavoitteena ei ole arvioida, mikä neljästä skenaariosta toteutuu tai ennustaa tulevaisuutta.
Sen sijaan tarkoituksena on tunnistaa erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, niihin liittyviä riskejä, mahdollisuuksia ja varautumistarpeita sekä keinoja vaikuttaa kehitykseen.
– Hankkeen keskeinen johtopäätös on, että Suomen ja Euroopan on varauduttava samanaikaisesti useisiin mahdollisiin Venäjän tulevaisuuksiin, toteaa hankkeen koordinaattori, neuvotteleva virkamies Terhi Ylitalo.
Ylitalon mukaan varautumisen tulee perustua vaihtoehtoisten skenaarioiden tarkasteluun eikä yksittäisiin oletuksiin Venäjän kehityssuunnasta.
Ukraina-tuen jatkaminen on yksi keskeisistä toimista
Hankkeessa tunnistettiin myös toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina riippumatta siitä, millaiseksi Venäjän tulevaisuus kehittyy.
Näihin kuuluvat ennakoivan varautumisen, Venäjä-osaamisen ja strategisen ennakoinnin vahvistaminen.
Lue lisää: Huippututkijan vavisuttava ydinase-ennuste "panisi Venäjän miettimään kahdesti"
Lisäksi hankkeessa nostetaan esiin Venäjän aggression patoaminen ja Ukrainan tukeminen, turvallisuuden ja kriisinsietokyvyn vahvistaminen sekä päätöksentekovapauden turvaaminen.
Tärkeinä pidetään myös taloudellisen ja teknologisen toimintakyvyn turvaamista, ilmasto- ja ympäristöriskien hallintaa sekä EU:n toimijuuden ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän vahvistamista.
Jatkoa aiemmille Venäjä-hankkeille
Venäjän tulevaisuudet -hanke jatkaa aiempien Venäjää koskevien ennakointihankkeiden sarjaa.
Aiemmat hankkeet ovat olleet Haasteiden Venäjä vuosina 2007–2008, Muutosten Venäjä vuosina 2011–2012 ja Voiman Venäjä vuosina 2018–2019.
Hankkeen eri vaiheisiin osallistui kymmeniä asiantuntijoita, tutkijoita ja virkamiehiä. Puolustusministeriö vastasi hankkeen kokonaiskoordinaatiosta.
Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää ennakointityössä, turvallisuusympäristön analysoinnissa, strategisessa suunnittelussa, politiikkavalmistelussa ja kansallisen varautumisen kehittämisessä.
