Vanhustyön Keskusliiton vanhempi tutkija Maija Saarenheimo tietää, että moni suomalainen ikäihminen kärsii yksinäisyydestä. Taustalla voivat olla pitkät välimatkat sukulaisiin, mielenterveysongelmat tai esimerkiksi konkreettiset liikkumisvaikeudet. Moni kärsii masennuksesta ja päätyy jopa itsemurhaan. Saarenheimo toteaa, että keinoja yksinäisyyden torjumiseen on olemassa.
Vuonna 2003 raportoidun tutkimuksen mukaan viisi prosenttia yli 60-vuotiaista kärsii usein yksinäisyydestä ja joka kolmas tuntee olonsa yksinäiseksi toisinaan. Yksinäisyyttä on kuitenkin vaikea mitata. Joku avioliitossa elävä voi tuntea olonsa yksinäiseksi, vaikka asuu kumppanin kanssa. Toinen taas saattaa tavata ystäviään silloin tällöin, mutta kokee silti olevansa yksinäinen.
– Esimerkiksi kaksi ikäihmistä voi nähdä sukulaisiaan ja ystäviään yhtä paljon, toiselle se saattaa riittää, mutta toiselle ei, Maija Saarenheimo kertoo.
Ikäihmisillä ei yksinäisyystutkimuksen tulosten perusteella ole välttämättä mahdollisuutta nähdä läheisiään niin usein kuin he haluaisivat. Odotukset saattavat myös vaikuttaa tutkimustuloksiin. Helposti ajatellaan, että Etelä-Euroopassa ikäihmiset eivät olisi niin yksinäisiä. Todellisuudessa siellä seniorit ovat tutkimusten mukaan yksinäisempiä kuin meillä.
– Perhekeskeisessä kulttuurissa ikäihminen voi odottaa kontaktia enemmän. Suomessa taas odotukset eivät ole niin korkealla, koska kulttuurissamme korostetaan yksinäisyyttä.
"Ainoa kontakti on terveyskeskuslääkäri"
Tutkimuksen vastaajajoukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei oikeasti ole ainuttakaan läheistä. Kun perhe on hajaantunut, eivätkä lapset asu samalla paikkakunnalla, yhteydenpitokin vähenee. Iäkkäät eivät ole tottuneet käyttämään uutta tekniikkaa eikä puhelinsoitto korvaa sitä, että lapset olisivat läsnä.
