Suomen viimeisimmästä yleisurheilun olympiavoitosta tulee tänään kuluneeksi 20 vuotta. Arsi Harju teki jättiyllätyksen Sydneyn kuulafinaalissa jättäen hurjatasoisen amerikkalaiskaartin nuolemaan näppejään.
Harju huipensi suomalaisen kuulantyönnön menestysvuodet Sydneyn kultamitaliin 22. syyskuuta vuonna 2000 käydyssä finaalissa tuloksella 21,29. Ennen olympialaisia Harju oli maailmantilastossa vasta kymmenentenä ja 20 metrin rajakin oli ylittynyt ensimmäisen kerran kauden aikana vasta elokuussa Turussa.
Amerikkalaisilla oli asettaa kisaan hurjatasoinen kolmikko siitäkin huolimatta, että maailmanrankingin kakkosmies C.J. Hunter oli juuri kärynnyt steroideista heinäkuun Oslon kisan yhteydessä. Matkalla välistä oli pudonnut myös jälleen yhdestä dopingkärystä elinikäisen kilpailukiellon saanut Ukrainan Oleksandr Bahatsh.
Karsinnassa uuden ennätyksensä 21,39 työntänyt Harju kävi finaalissa hurjan senttitaiston John Godinan ja Adam Nelsonin kanssa.
Suomalaisilla potentiaalia hirmuvuoteen
Suomen kuulantyönnön lajivalmentajana Sydneyn aikaan toiminut Matti Yrjölä muistuttaa, etteivät amerikkalaiset lopulta olleet niin ylivoimaisia kuin asia tuolloin esitettiin. Suomalaisilla oli edellytyksiä melkoisiin urotekoihin.
Taustalla oli toki Nelsonin 22,12 metrin työntö heinäkuun Yhdysvaltain olympiakarsinnoista, mutta hänellekin Sydneyn kisat olivat vasta ensimmäiset arvokisatasolla.
Mika Halvari oli ennen akillesjänteensä katkeamista täräyttänyt talven hallikisoissa peräti tuloksen 22,09. Timo Aaltonen oli lähestynyt kovaa vauhtia 21 metrin rajaa, mutta hänen kisansa päättyi puolestaan reisilihaksen revähdykseen finaalin avaustyönnössä. Viimeistelyssä Aaltonen oli tehnyt todella vakuuttavia suorituksia, mutta nyt hänet jouduttiin kuljettamaan areenalta pyörätuolilla.
– Silloin olisi voinut jopa kolmoisvoitto olla mahdollinen, Yrjölä sanoo jälkikäteen.
Karsinnassa Harju oli aivan omilla lukemillaan, mutta rennosti karsintarajan ylittäneiden jenkkien tiedettiin olevan vaarallisia samana iltana käydyssä finaalissa.
Verryttely viisas ratkaisu
Harju kertoi voittohaastattelussaan MTV3:n Tulosruudulle tehneensä viisaan päätöksen jo finaalin lämmittelyssä, jossa amerikkalaiset hakivat kuumeisesti pohjaa hirmutyönnöille.
– Meillä oli poikkeuksellisesti kolme verryttelytyöntöä tarjolla. Yleensä on kaksi aina. Jätin käyttämättä sen kolmannen. Hyvä näin, että tuli tällainen valinta tehtyä, Harju kertoi tuolloin.
Ensimmäisellä finaalityönnöllä pamahti heti komea tulos 21,20, mutta aivan täyttä tyrmäystä se ei vielä tarjonnut. Adam Nelson ylsi toisella yrityksellään sentilleen samoille mitoille, kunnes Harju pukkasi vastauksensa yhdeksän senttiä pitemmälle lukemiin 21,29.
Parannus oli tarpeen, sillä Nelson ylsi vielä kolmannellaan pitkälle, mutta tämäkin työntö jäi tulokseen 21,21. Jännitys säilyi viimeisille kierroksille asti. John Godinan viides työntö oli jälleen tuttu 21,20, mutta pinkin huivinsa takia amerikkalaisessa mediassa ”suomalaiseksi merirosvoksi” tituleerattua Harjua ei näillä enää horjutettu.
– Ei siinä ollut varaa ruveta juhlimaan. Sitten vasta, kun Nelsonin viimeinen työntö oli tullut maahan, tiesin, että homma on selvä, Harju totesi.
– Ensitunnelmat ovat tietyllä lailla sekavat. En osaa sanoa oikein mitään. Täytyy pikkuisen tajuta ensin, että mitä tässä on tapahtunut, hän jatkoi.
Hunterin paikan kisajoukkueessa ottanut Andrew Bloom ei saanut koneitaan kunnolla käyntiin ja oli neljäs tuloksella 20,87. Perhon piraatti otti jättimäisen yllätysvoiton.
Mykkä poika lauloi
Harju oli ollut jo alkukesästä hyvässä kunnossa, mutta tekniikan osuminen nappiin fyysisen vireen kanssa tuli vasta loppukesästä. Perholainen oli vaihtanut pyörähdystekniikkaan vuoden 1995 Göteborgin MM-kisojen jälkeen.
Hänen valmentajanaan toimi tuolloin samoilta seuduilta kotoisin oleva Jorma Tuominiemi, entinen pääsarjatason pesäpalloilija ja siviiliammatiltaan liikunnanopettaja. Tämä kertoi Harjulla olleen lahjakkuuksia muihinkin lajeihin.
– Minusta hänen lajinsa oli aluksi kymmenottelu, koska Arsi oli 16-vuotiaana hypännyt pituutta kuusi metriä ja korkeutta 180 senttiä, mutta myöhemmin lajiksi löytyi kuula, Tuominiemi muisteli STT:n kultahaastattelussa.
Pyörähdystekniikan salat hän joutui itse opettelemaan ennen kuin osasi alkaa opastaa Harjua sen omaksumisessa.
Tuominiemi seurasi Sydneyn kisat kotisohvalta. Harju oli kaksikon aiemmissa keskusteluissaan sanonut valmentajalleen, että ”vielä tulee päivä, jolloin mykkä poika laulaa”. Karsinnan huipputuloksen jälkeen Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Into Turvanen oli yhteydessä kotimaahan ja sai välitettäväkseen Tuominiemen terveiset, joita hän ei itse täysin ymmärtänyt.
– Nyt mykkä poika laulaa nuotilleen, kuului Tuominiemen palaute Harjulle.
Pienessä koossa omat etunsa jättiläisiä vastaan
Sydneyn jälkeen Harju saavutti vielä pronssia seuraavan vuoden MM-kisoista Edmontonista tuloksella 20,93. Ateenan olympialaisiin vuonna 2004 hän ei enää lähtenyt puolustamaan olympiavoittoaan rintalihaksen repeämän jäljiltä. Samana vuonna yhteistyö Tuominiemen kanssa tuli päätökseensä.
Harju lopetti aktiiviuransa vuonna 2005, mutta palasi yllättäen kilpakentille vielä vuosina 2011 ja 2012. Molemmilla paluukausillaan hän työnsi vielä lukemiin 18,48. Kalevan kisoissa hän oli edelleen neljäs ja viides.
Uusiseelantilainen kuulajätti Tom Walsh bongasi kuulamestari Arsi Harjun vuonna 2018 harjoituskentältä Tucsonista:
Matti Yrjölä vei suomalaista kuulantyöntöä eteenpäin organisoimalla kotikyläänsä Kyröskoskelle kuulakarnevaalit ja valmentamalla kultaisen kuulasukupolven monia huippunimiä yhteisillä leireillä.
Harjusta leivottiin kuulamiehelle vähäisestä 183 sentin varresta huolimatta merkittävä haastaja rinkien jättiläisille. Yrjölän mukaan pyörähdystekniikka, joka Suomessa omaksuttiin hyvin eturintamassa, oli tässä merkittävänä tekijänä.
– Pienemmän on helpompi pyöriä ringissä tehokkaasti. Kaksimetriset eivät pysty käyttämään kokonaisuutta samalla tavalla hyväkseen, Yrjölä selvittää.
Kuulassa tuotetaan Yrjölän mukaan hetkellisesti enemmän voimaa kuin missään muussa urheilulajissa. Jalan osuessa maahan, rautapallo on ilmassa 0,6 sekunnissa.
– Joskus sanottiin, että kiekkoringistä kuulantyöntäjä saattaisi työntää helposti 25 metriä, mutta kuulantyönnössä kehä rajoittaa työntöä, Yrjölä kertoo.