Tässäpä mielenkiintoinen ristiriita: Säveltäjä Kaija Saariaho tietää, että on paljon ihmisiä, jotka tietävät, kuka on Kaija Saariaho. Samaan aikaan hän tietää, että on paljon ihmisiä, joille ei tulisi mieleenkään kuunnella hänen musiikkiaan. Nyt Saariaho on Tampereella koko viikon, jotta ihmiset voisivat hänet tavata ja kysyä mitä vaan. Ja hän myös puhuu suoraan: Poliitikkoja ei kulttuuri kiinnosta. Tulokset näkyvät.
Kaija Saariaho on rauhallinen ja sanojaan huolellisesti asetteleva taiteilija, joka toki puhuu mielellään musiikistaan – ja Suomesta. Saariaho asuu Pariisissa ja seuraa lähes päivittäin Suomen tapahtumia. Vielä jokunen vuosi sitten hän oli isänmaansa kulttuuripolitiikasta ylpeä, ei enää.
Poliitikko ei hyödy kulttuurista
– Eihän poliitikkoja edes kiinnosta puhua kulttuurista, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta jos edes vähän ajateltaisiin. Miten taideopetusta kohdellaan? Se kärsii. Minulle opetus ja koulutus ovat kulttuuria, niillä me siirrämme sivistystä uusille sukupolville.
– Jos halutaan luovuutta, idearikkaita ja myötätuntoisia ihmisiä, taideopetuksella on tässä iso rooli. Ja tässä menossa pikkulasten leluksi hankitaan älykännykkä. Sääliksi käy tulevia sukupolvia, ellei jotain muutosta tapahdu, hymähtää Saariaho.
Saariahon musiikin pääteokset Tampereella ovat From The Grammar of Dreams, jonka hän sävelsi jo 1988 sekä 2000-luvulta La Passion de Simone. Molemmissa lauletaan, runous on Saariaholle tärkeää.
Taiteen tehtävä: Rakasta, kärsi ja ymmärrä
Simonen kärsimys, ilmentää 1943 sairauteen menehtyneen juutalaisfilosofi Simone Weillin elämää. Weill eli askeettisesti ja pohti jumalaa, kärsimystä ja kuolemaa. Unien kieliopista on vielä rajumpi. Lyriikka on 31-vuotiaana itsemurhan tehneen amerikkalaisrunoilija .
