Suomalaisten pahimmat painajaiset: En pysty liikkumaan enkä huutamaan

Useiden vastaajien uniin liittyi asioita, joita he pelkäävät myös tosielämässä. Harvoin esiintyvissä painajaisissa oli vastaajien mukaan erityisen painostava ja raskas tunnelma.

– Olen jumissa hississä, josta en pääse ulos. Seuranani hississä on iso hämähäkki, joka hyppii minua kohti ja jonka tiedän olevan hyvin myrkyllinen ja aggressiivinen. En pidä ahtaista paikoista ja pelkään yli kaiken hämähäkkejä. Tämä on ainoa painajaisuneni jonka muistan ja jota näen, kun olen stressaantunut. Tämä inhottava uni saa minut toisaalta usein huomaamaan, että on aika höllätä tahtia ja muistaa rentoutua.

– Olen katsonut sairaita elokuvia ja tiedän mitä psykoottinen kauhu on. En järkyty helposta, mutta kun oma mieleni tekee minulle kauhean unen joka oikeasti järkyttää, se on sitten sairastakin sairaampi ja julmaakin julmempi. Olen eläinrakas luonteeltani, mutta pahimmissa painajaisissani joudun tappamaan eläimiä paljain käsin tai unessani on hirviö joka on oman kauhean mielikuvitukseni tuote ja siksi ulkonäöltään psykoottisen näköinen. Psykoottiset unet ovat kamalimpia. Siksi olenkin onnellinen että pahat aikakaudet elämässäni on ainakin hetkeksi päättyneet, etten enää näkisi niin kauheita unia.

– Joskus hahmot, joilla on tummat kiiluvat silmät yrittävät houkutella minua mukaansa. Kun en mene, alkavat he joskus unissa tappaa muita ihmisiä ja itse pakenen... Toinen uni on se, kun koen olevani "oikeassa maailmassa", mutta tulenkin ahdistuneeksi ja lopulta tumma varjohahmo pitää minua jotenkin paikallaan sängyllä. En pysty liikkumaan enkä huutamaan apua. Se tunne on niin ahdistava.

"Painajainen toistuu kahdesti vuodessa "

14 prosenttia vastanneista näki aina saman painajaisen, joka oli saattanut seurata mukana lapsuudesta asti.

Unien aiheet olivat hyvin vaihtelevia, mutta teema kuitenkin pysyi aina samana, vaikka jotkin unen osatekijät vaihtelivatkin. Toistuvien painajaisten esiintymistiheys vaihteli suuresti: osa vastanneista näki samaa unta viikoittain, toiset taas harvemmin.

– Lapsena näin toistuvasti painajaisia kuolleista sukulaisistani, jotka yrittivät vetää minua maan sisään kanssaan. Nykyään näen painajaisia murhaajasta, joka murhaa sykleissä: perheen, jossa on pieni poikalapsi, teinityttö, isä, äiti, isoisä, ja isoisoäiti. Murhaaja heittää ruumiit järveen. Painajaista pahentaa tunne, että tuntuu kuin tietäisin, kuka murhaaja todellisuudessa on. Loppua kohden murhaaja saa tietää, että minä tiedän, ja hän jahtaa minua kunnes herään. Järvi on aina sama, murhaaja on aina sama, paikat, joissa piileskelen, ovat aina samat, mutta murhatut vaihtuvat. Välillä tuntuu, että murhaaja murhaa oikeasti todellisuudessa ja jostain syystä minä näen sen, mikä tekee painajaisesta vieläkin pahemman - kuin olisin vastuussa siitä, etten pysty ilmoittamaan poliisille kuka murhaaja on, vaikka minun pitäisi tietää. Painajainen toistuu noin kahdesti vuodessa.

– Näen pari kertaa viikossa saman painajaisen. Talossani on jokin paha olento, joka haluaa minulle pahaa. Minulla on kaksi koiraa, joita onkin yhtäkkiä enemmän, enkä tiedä mitkä niistä ovat oikeita. Valot eivät mene päälle, vanhempani sekä sukulaiseni kääntyvät minua vastaan, tunnen pahan läsnäolon jatkuvasti ja muutamassa painajaisessa olen kohdannut tämän olennon. Kaikki tapahtuu siis omassa asunnossani, mikä on erittäin ahdistavaa.

Näen aina kahden vuoden välein saman unen...

– Näen aina kahden vuoden välein saman unen. Ensimmäistä kertaa 2-vuotiaana. Unessa olen kaupassa. Työntekijät ovat hiiriä. Olen kaupassa töissä ja vain koko maailmassa minä olen ihminen. Kunnes eräänä päivänä iso Rotta saapuu paikalle ja puree minua käteen. Herään aina.

"Lapseni katoavat"

Vastanneista kymmenen prosenttia ei ollut unissaan itse uhattuna, mutta heidän perheelleen tai läheisilleen tapahtui jotakin kamalaa. Monien unissa perheen lapsille tapahtui pahoja asioita, eikä unen näkijä kokenut voivansa pelastaa lapsia. Myöskään oman itsensä pelastaminen ei painajaisissa onnistunut, ja yleensä unien teemana olikin kuoleminen tai tappaminen.

– Yleensä painajaisissani joltain läheiseltä silvotaan puukolla tai miekalla vatsa tai kurkku auki. Tai sitten minulta itseltäni. Ja minä kovasti yritän pelastaa heitä, tai itseäni.

– Lapseni katoavat, enkä löydä heitä mistään.

– Kun näen painajaisia, ne yleensä liittyvät jonkun minulle tärkeän kuolemaan. Viimeksi painajaisessani näin kuinka minulle tärkeä ihminen heitettiin metron raiteille niin, että hän löi päänsä erittäin pahasti ja kun hän nousi ylös, hänet tyrkkäistin taas alas. Hän ei enää jaksanut tai pystynyt nousemaan ylös, joten metro ajoi hänen päältään.

– Lapsistani näen joskus, onneksi harvoin, että he ovat loukanneet itsensä tai hukkuvat ja näen heidän kasvonsa pinnan alla, mutta en kykene saamaan kiinni heistä.

"Uneni ovat kauniita ja hauskoja"

Kymmenen prosenttia kyselyyn vastanneista ei muistanut painajaisiaan tarkkaan. Noin kuusi prosenttia vastanneista valitsi vaihtoehdon "joku muu, mikä". Moni vastaajista kertoi, ettei oikeastaan näe painajaisia, tai että niiden näkeminen on loppunut jossakin elämänvaiheessa. Vastaajien mukaan itsensä kanssa sovussa eläminen ja asioiden selvittäminen auttoivat siihen, ettei painajaisia esiinny.

– Olen nykyään niin sovussa itseni ja maailman kanssa ettei ole tarvinnut painajaisia katsella, enimmäkseen näen hyviä unia joista on hyvä herätä uuteen päivään.

– Uneni ovat kauniita, hauskoja, iloisia, uutta luovia, mukavia katsella.

– En näe niitä. Tiedän lähes aina näkeväni unta, joten voin muuttaa uniani mieleni mukaan tai herätä niistä halutessani.

– En oikeastaan näe painajaisia. Saatan huutaa unissani tai nähdä sisällöltään voimakkaita unia mutta sykkeeni on normaali jos minut herätetään. Muistan kyllä vielä noin kymmenen vuoden takaa, miltä tuntui nähdä painajaisia mutta sitä ei vain tapahdu enää.

AVA

Kuvat: Colourbox