Suomen maastohiihtomaajoukkue on astunut uuteen aikakauteen. Päävalmentajana toimii ruotsalainen Joakim Abrahamsson ja tämän apureina norjalainen Hans Kristian Stadheim sekä suomalaisen hiihdon hyvin tunteva Matias Strandvall. Hiihtäjät ovat jo ensimmäisillä harjoitusleireillä havainneet uuden kulttuurin piirteitä.
Stadheim on liikuntatieteiden tohtori, joka on esimerkiksi valmentanut Hans Christer Holundia, Andrew Musgravea ja Simen Hegstad Krügeria.
– Pieni askel kohti ammattimaisuutta on tullut. Harjoitteluun itsessään ei ole tullut mitään suuria muutoksia, mutta jos harjoitusohjelma on paperilla jotain, se voi käytännössä olla jotain aivan toista. Siihen on koitettu paljon panostaa, että asiat tehtäisiin kunnolla. Tekniikkaa koitetaan koko ajan hioa, siinä meillä on paljon parannettavaa, Lauri Vuorinen luonnehti.
– Kun on sovittu, millaisia vauhteja vaikka harjoituksessa mennään, sitten oikeasti noudatetaan niitä.
Remi Lindholm on ympyröinyt tulevan kauden kisakalenteristaan maaliskuun 6. päivän. Tuolloin kisataan Falunin MM-kisoissa 50 kilometrin kilpailu vapaalla hiihtotavalla. Lindholm kutsuu päivää elämänsä tärkeimmäksi.
– Valmennus on tuonut uutta virtaa. Tuo norjalaiskoutsi on aika suorapuheinen. Hän sanoo suoraan, mitä mieltä hän on. Joskun olen samaa mieltä asioista, joskus eri mieltä. Tulemme hyvin toimeen. Päävalmentaja Abrahamsson on tällainen rauhallinen hurri. Se antaa hyviä neuvoja, varsinkin tekniikkaan liittyen, Lindholm luonnehti.
– Niin sen pitääkin olla. Arvostan sitä (suoraa palautetta). Olen itsekin vähän sellainen. Se on hyvä, että asioista puhutaan suoraan, eivätkä ne jää kytemään johonkin.
Osa suomalaishiihtäjistä kutsui uuden valmennuksen toimintaa tarkaksi. Myös sanat kovuus ja kuri mainittiin.
– Ehkä se tarkoittaa sitä, että noita laktaatteja mitataan aika paljon eli sitä, kuinka paljon treeneissä on happoa. Välillä, kun on ohje, ettei vedettäisi hirveän suurella hapolla, palautetta tulee, jos vetää liian kovaa ja happo on vaikka viisi, kun sen pitäisi olla kaksi, Lindholm jatkoi.
– Leireillä käyminen on tiukentunut: pitää tulla. Tai saa tulla, miten sen ottaa. On se hyvä, että se on vähän tiukempaa, jotta on hyvä porukka jokaisella leirillä.
Uutta on sekin, että naisten maajoukkueen kärki henkilöityy konkareiden eläköidyttyä nyt entistä vahvemmin Jasmi Joensuuhun ja Johanna Matintaloon. Viime kaudella maailmancupin kokonaiskilpailussa sijoille kahdeksan ja kymmenen sijoittuneet Suomen kärkinaiset katsovat kaikkien urheilijoiden hyötyvän kulttuurin yhtenäistämisestä.
– Kun ollaan leireillä, tehdään harjoitusohjelman mukaisia harjoituksia. Ei sooloilla. Leireille osallistuminen on totta kai tärkeää ja tehdään sen eteen töitä, että kaikki kovimmat olisivat yhdessä. Kaikilla on omat vahvuusalueet, joista pitää saada ryhmäharjoittelussa hyöty irti, Jasmi Joensuu arvioi.
– Tietyissä harjoituksissa on uskallettu tehdä vähän kovemmin.
Alaraajojen vaivoista kesällä kärsinyt ja sitä kautta tasatyöntönsä kehittämiseen tavallistakin enemmän keskittynyt Matintalo halusi täsmentää kokemustaan uusista käskijöistä.
– Enemmän kuin perinteistä kuria, kyse on ollut oikeanlaisesta tarkkuudesta. Tehotreeneissä on keskitytty työskentelemään juuri oikealla tehoalueella. Tekniikkaan on kiinnitetty vielä aiempaa enemmän huomiota. Ylipäätään on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin, Matintalo kertoi.
Maailmancup-kausi käynnistyy Rukalla 27.-29.11.
