Suomalaisten kaukopartiomiesten taidoilla oli kysyntää pian jatkosodan päättymisen jälkeen 1940-luvun lopulla. Kun amerikkalaiset ja englantilaiset eivät halunneet vakoilla Neuvostoliittoa sen pohjoisilla alueilla, tehtävään värvättiin suomalaisia. Naton piikkiin tehty vakoilu oli erittäin salaista.
Yksi keskeinen hahmo palapelissä oli Päämajan alaisen kaukopartio-osasto Kuismasen johtajiin kuulunut Vladi Marmo. Hänen uskotaan järjestäneen tiedustelua sekä amerikkalaisten että englantilaisten piikkiin.
– Marmo piti yhteyksiä miehiin, jotka olivat sodan jälkeen valmiita lähtemään vakoiluretkille Neuvostoliiton puolelle. Marmo tunsi nämä miehet henkilökohtaisesti, arvioi Marmon tarinaan perehtynyt sotahistorian harrastaja Juhani Pulkkinen.
Neuvostoliiton alueelle lähetetyt tiedustelijat olivat käytännössä Marmon sotakavereita. Marmo toimi vuosia itsekin vakoilijana Osasto Kuismasessa ja sodan loppuvaiheessa osaston johtajana.
– Marmo piti yhteyttä tietenkin myös toimeksiantajiin, joita olivat lähinnä norjalaiset. Naton puolelta tiedustelu oli delegoitu heille, Pulkkinen selittää kuviota.
Pakomatka ulkomaille
Vladi Marmo oli tarmokas, isänmaallinen mies. Hänen hankkimansa tiedot olivat tarpeellisia myös Suomelle. Marmon toiminta oli ainakin sotilasjohdon tiedossa, mutta sitä katsottiin läpi sormien.
– Hän on todennäköisesti ollut hyvin keskeinen toimeksiantaja näissä operaatioissa. Marmo otti vastaan tehtäviä ja järjesti niiden suorittamisen.
Maa alkoi polttaa Marmon jalkojen alla 1950-luvun alussa. Vuonna 1953 hän joutuikin turvallisuussyistä lähtemään kolmeksi vuodeksi Sierra Leoneen saakka.
