Aune Rahola tapasi jatkosodassa luutnantin, josta tuli hänen aviomiehensä. Rakastavaisten toisilleen kirjoittamat kirjeet ovat edelleen tallessa, ja Studio55.fi sai luvan näyttää niistä yhden.
Kirje on päivätty syyskuun 21. päivänä vuonna 1943. Aune Rahola, joka työskenteli jatkosodassa radistilottana, oli noihin aikoihin lähtenyt isänsä kuoleman takia kotiin rannikkotykistörykmentti 13:nnen esikunnasta Vitelestä. Ennen lähtöään hän ja samassa paikassa työskennellyt luutnantti, Olli Rahola, olivat kuitenkin ehtineet rakastumaan toisiinsa.
Kirjeestä tulee ilmi rakastuneen miehen ikävä, mutta myös usko tulevaisuuteen. Lokakuussa 1943 Olli ja Aune menivätkin kihloihin ja joulukuussa 1943 naimisiin. He olivat yhdessä 64 vuotta ja saivat kuusi lasta, 15 lastenlasta ja 15 lastenlastenlasta.
Olli Rahola menehtyi vuonna 2007. Aune, joka on nykyään 92-vuotias, kertoi heidän tarinansa erillisessä Studio55.fin haastattelussa.
Ollin lähettämän kirjeen voit lukea kokonaisuudessaan alta. Kuvia kirjeestä voi selata jutun yllä olevasta galleriasta.
"Rakas!
Ensimmäinen osa maailman kauneimmasta romaanista päättyy sillä hetkellä, kun juna viheltää Vitelen asemalla ja lähtee kuljettamaan kotiinpäin erästä tuntematonta lottaa, joka vie mukanaan asemalle jäävän tuntemattoman luutnantin sydämen. Se osa ei ole kovin pitkä, mutta sitä ihmeellisempi. Siihen sisältyy aika paljon suurempia ja pienempiä murheita, melkoinen määrä epäilystä ja ”hönttiä oloa”, mutta valtaosan siitä täyttää kertomus kahden nuoren ihmisen tutustumisesta toisiinsa, kertomus kaikkivoittavasta suuresta rakkaudesta.
Mutta romaani kokonaisuudessaan on vasta alussaan. Nuorilla ihmisillä on vielä koko kaunis elämä edessään ja he voivat turvallisin mielin ja luottavaisesti katsella tulevaisuuteen. Heillähän on tukenaan ja turvanaan molemminpuolinen, luja ja luottamuksellinen rakkaus. Se on perusta, jolle on helppo rakentaa.
Rakas – on niin helppo elää täällä sinun lähdettyäsikin, kun joka hetki tiedän sellaisen henkilön olevan olemassa, jonka luona sydän löytää rauhan. Minun oloni on koko lailla toisenlainen kuin ennen tämä romaanin alkua. Elämälläni on nyt selvä ja varma päämäärä ja se on jo melkoisen paljon. Tulevaisuus tuo varmaan tullessaan, mitä se nyt lupaa.
Rakas – pianhan taas tavataan ja tällä kertaa Tampereella. Sanotaan siis näkemiin!
Olli."