Tarina talvisodasta jättimenestys Ranskassa: "Se muistuttaa, että vapaus ei ole itsestään selvää"
1:51Katso video: Olivier Norek kertoo jännittäneensä suomalaisten suhtautumista hänen kirjoittamaansa tarinaan, ulkopuolisen näkemykseen tapahtumista.
Julkaistu 05.09.2025 19:33
Sanna Voltti
sanna.voltti@mtv.fi
Ranskalaiskirjailijan talvisodasta ja Simo Häyhästä kertova romaani Talven soturit on julkaistu nyt myös suomeksi.
Teos on ollut kotimaassaan merkittävä menestys – sitä on myyty lähes 300 000 kappaletta ja se on pysynyt viikkokausia Ranskan myyntilistojen kärjessä. Käännösoikeudet on myyty jo yli kymmeneen maahan. Myös elokuva on suunnitteilla.
Kirjailija Olivier Norek ei tiennyt Suomesta paljoa ennen Ukrainan sodan alkua. Venäjän presidentti Vladimir Putinin uhkaavat puheet saivat Norekin toimimaan.
– Siksi halusin tutkia, mitä on tapahtunut sadan viimeisen vuoden aikana Venäjän kanssa. Näin löysin talvisodan. Talvisodan sisältä löysin Simo Häyhän, löysin Aarne Juutilaisen, Mannerheimin, kaikki nämä uskomattomat hahmot. Tämä rohkeus ja vahvuus heijastaa Suomen uskomatonta voimaa vastustaa tätä suurta vihollista. Pieni, Suomen kokoinen maa nousi vastustamaan mantereen kokoista maata, Venäjää, hän kuvaa prosessiaan.
Kirjoitusvaiheessa Norek vietti Suomessa aikaa marraskuusta maaliskuun – 105 päivää, jotka talvisota kesti. Hän halusi päästä sotilaiden perspektiiviin.
– Suurin asia jonka opin oli ymmärtää, mitä tarkoittaa, jos joutuu taistella 51 asteen pakkasessa. Menin Suomen Lappiin ja siellä oli -30–40 astetta, viidessä minuutissa olin täysin toimintakyvytön.
Norek sanoo, että suurin yllätys hänelle on ollut suomalaisten rohkeus ja kuuluisa sisu.
Norek on aiemmin viettänyt aikaa Suomessa perehtyäkseen talvisotaan, mutta tänään Helsingissä yksi hänen toiveistaan täyttyi – hän sai tavata heitä, joista oli kirjoittanut.
Kolme sotaveteraania Tampereelta saapui tapamaan Norekia Helsinkiin.
Nyt 97-vuotias, 12-vuotiaana pikkulottana aloittanut Kaarina Pihlajamäki muistaa sodan alun epäuskon.
– Sitä ei voinut uskoa, jollain lailla se oli kaukana. Sen ymmärsi, että se oli Euroopassa. Mutta se tuli kuitenkin, hän muistelee.
Yhä hengissä olevat veteraanit olivat vielä lapsia tai hyvin nuoria aikuisia sodan alkaessa.SA-Kuva / Lehtikuva
Pihlajamäki oli yksitoista, kun sota alkoi.
– Se syksy oli hyvin levoton. Puhuttiin, että tulee sota, ei tule sotaa. Tulee sota, ei tule.
Pihlajamäki muistaa, miten rehtori kutsui koulussa kaikki tytöt koolle ja kertoi sodan alkaneen. Se tuntui hirvittävän todelliselta.
– Koulu päättyi siihen ja alkoi varustelu. Laitettiin pimennysverhot ikkunoihin, jottei vihollinen näkisi valoa.
Pihlajamäki kertoo, miten hänen isänsä hankki lapsille myös kaasunaamarit. Kodissa oli hyvä kellari, johon pääsi suojaan pommitusten alettua. Tamperetta pommitettiin joulukuussa ensimmäisen kerran, kovien pakkasten paukkuessa.
Pihlajamäki on kiitollinen, että Norekin kirjassa lotat ovat saaneet henkilökohtaisemman tarinan. Lottien viimeinen työ oli aina pestä vainaja.
– Syvä, traaginen asia, mitä lotat voivat tehdä, hän kuvailee.
Nyt 102-vuotias Timo Salokannel oli neljätoista sodan alettua ja lähti rintamalle 18-vuotiaana jatkosodassa.
Salokannel koulutettiin radiosähköttäjäksi.
– Niistä oli kova pula, kun alettiin käyttämään radiota sotatoimissa puhelimen lisäksi.
Salokannel muistaa toimineensa ainakin Viipurissa ja Kuopiossa.
Lähes sokea Salokannel toivoo, että kirjasta tulee myös äänikirja, jotta hän voi kuunnella sen itse. Hän on kiitollinen, että suomalaisten tarinaa kerrotaan edelleen.
– Tässä tapauksessa kuuluisa kirjailija, on se mainosta Suomelle. Ja jonkinlaista kiitollisuudenosoitusta siitä, mitä me teimme, hän miettii.
101-vuotias Aimo Reinikainen oli myös 18-vuotias joutuessaan rintamalle.
Veteraanit, jos jotkut, ymmärtävät talvisodan tarinan kertomisen tärkeyden myös tänään.
– Kun talvisota alkoi, tilannehan oli samanlainen kuin nyt. Neuvoteltiin ja neuvoteltiin ja neuvoteltiin. Kunnes sitten yksi Adolf pisti toimeksi ja alkoi toinen maailmansota, Reinikainen muistelee.
Reinikainen pitää kirjaa loistavana ja kehuu myös suomentajaa. Hänen mielestään on hienoa, miten suomalaisten tarinaa kerrotaan.
– Sehän on fantastista. Norekin kirja poikkeaa paljon muista kirjoista, mitä ulkomaalaiset ovat tehneet Suomen sodista.
Norek uskoo, että kirja on ollut Ranskassa suuri menestys pitkälti Ukrainan sodan vuoksi.
– On tärkeää tietää mahdollisimman paljon menneisyydestä, jotta voimme välttää tulevat virheet.
Sodassa palvelleen lotan tapaaminen oli suuri hetki Olivier Norekille.All Over Press
Norek myöntää jännittäneensä suomalaisten vastaanottoa kirjalle. Miten suomalaiset reagoivat heidän omaan tarinaansa jonkun muun kirjoittamana.
– Suomen presidentti Alexander Stubb sanoi radiohaastattelussa, että kirjani on todella hyvä. Tämä on suuri, suuri kunnia, Norek kiittelee.
– Uskomatonta saada näin hyvä vastaanotto. Olin huolissani, koska olen ranskalainen ja kirjoitan kirjan tarinasta, joka ei ole oma tarinani. Perinnöstä, joka ei ole omani, maasta, joka ei ole omani. Minua jännitti paljon, hän jatkaa.
Norek tapasi veteraaneja lounaalla Helsingissä. Tapaaminen oli hänelle suuri kunnia ja täyttynyt toive.
Norek on kiitollinen, että hän sai tavata aidon lotan, Pihlajamäen.
– Kun hän tuli minua kohti, näin vanhan naisen. Mutta kun kättelin häntä ja näin hänen silmänsä, sähkönsiniset – näistä silmistä näin tämän rohkeuden ja sen nuoren naisen, joka on ollut uskomattoman rohkea ja taistellut vihollista vastaan.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun saan kiinni suomalaisesta sisusta kunnolla, olen varma tästä. Tämä on hienoin hetki matkassani tähän mennessä, hän jatkaa.
Norek muistuttaa kaikkia vapauden merkityksestä. Se ei ole itsestään selvää.
– Ihmisoikeusjulistuksessa sanotaan, että ihmiset syntyvät vapaana ja yhtäläisin oikeuksin. Mikään ei ole valheellisempaa, koska vapaus ei ole annettua, vapaus ei ole kaikilla. Monet taistelevat vapauden puolesta. Suomessakin 70 000 lasta kuoli sodassa. Euroopassa ja Ranskassa olemme tunteneet pitkään vain rauhan. Se saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä. Talvisota muistuttaa, että vapaus ei ole itsestään selvää.
