Tyttökirjallisuudessa on käsitelty esimerkiksi orpoutta ja poikatyttöyttä.
"Tyttökirjat olivat terapeuttisia ja veivät pois arkipäivän harmaudesta, pienen kylän sisäänpäin kääntyneisyydestä. Helsinki oli unelmaa ja ihmiset perheineen siellä, aivan erilaisia kuin ahdasmielisellä kylällä." Eija, 70
Tutkija Sara Kokkonen on vastikään julkaissut tietokirjan "Rasavillejä ja romantikkoja – Rakkaat suomalaiset tyttökirjat". Kokkonen on kirjassaan käsitellyt suomalaista tyttökirjallisuutta klassikoista 2000-luvulla julkaistuihin teoksiin saakka.
– Tyttökirjat ovat olleet suomalaisille naisille merkittäviä. Lukijatutkimukseeni vastanneiden naisten ikähaitari oli varsin laaja. Vastaajia oli 13-vuotiaista 76-vuotiaisiin. Kaikista vastauksista paistaa läpi, että tyttökirjat ovat olleet merkityksellisiä, ja osa naisista lukee niitä edelleen. Tyttökirjat edustavat aikuiselle lukijalle esimerkiksi nostalgiaa, Kokkonen kertoo.
Suosituimpia tyttökirjoja ovat Kokkosen mukaan olleet Anni Polvan Tiina-kirjat sekä Anni Swanin tyttökirjat, kuten Iiris rukka ja Pikkupappilassa.
– Tiina-kirjat ovat olleet todella suosittuja. Niiden suosio alkoi 1950-luvulla, ja Polva kirjoitti niitä 30 vuotta. Tytöt odottivat uutta Tiina-kirjaa joka vuosi. Anni Swanin kirjoissa mielenkiintoista on se, että naisten suosikeiksi tutkimuksessani nousivat myös pojille suunnatut kirjat kuten Ollin oppivuodet, Kokkonen kertoo.
