Suomen noitakertomukset ovat saaneet vaikutteita maailmalta. Trullifolklorea ei Suomessa ole kuitenkaan otettu täysin tosissaan. Kansanomaiset noitatarinat olivat jännityskertomuksia, joihin liittyi myös humoristisia piirteitä.
Noitiin liittyvät kertomukset ovat tuttuja etenkin läntisessä Suomessa, kun taas idässä noitafolklore on ollut paljon vieraampaa. Antikristillistä noitaa nimitettiin Suomessa trulliksi, kun taas noita-sanaa käytettiin Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Noitien liikkuma-aikaa oli etenkin pääsiäinen, mutta myös laskiainen ja koko pääsiäistä edeltänyt paastoaika.
Noitien yleisin kiusa kohdistui eläimiin. Suomalaisissa trullikertomuksissa noita on käynyt varastamassa naapurin karjalta villoja, karvoja tai nahanpalasia erityisesti pääsiäis- tai laskiaisyönä. Noitavaimot ovat myös voineet synnyttää niin kutsutun paran, joka on käynyt lypsämässä lehmiä salaa. Eläimiin kohdistunut kiusa oli rikos koko yhteisöä vastaan. Trullin uskottiin vievän karjaonnen tai eläinten elinvoiman itselleen.
Eläintarinoiden lisäksi trullikertomuksissa toistuvat noitien kiinni jäämiseen liittyvät tarinat. Noitaa ei yleensä saatu kiinni, mutta pakeneva trulli saattoi jättää itsestään muita todisteita. Noita saattoi jättää paikan päälle palan kangasta tai vaikkapa kintaansa, jossa oli hänen nimensä. Usein noidaksi paljastuikin naapurin emäntä tai joku muu kylän nainen. Jos trulli saatiin kiinni, häntä voitiin kurittaa eri keinoin. Useimmiten rangaistukseksi riitti pelkkä julkinen häväistys. Trulliemäntä saatettiin viedä alastomaksi riisuttuna suoraan pappilaan tai hänet paljastettiin muille kyläläisille kiinnittämällä rekeen kaikki mahdolliset kulkuset ja kellot, mitä talosta löytyi.
Trulli taikoi itsensä heinähangoksi
Uskomukset noidista vaihtelivat tarinoiden mukaan. Trulli saattoi esimerkiksi muuttaa itsensä toiseksi esineeksi, vaikkapa kaksihaaraiseksi tadikoksi tai heinähangoksi, josta katkesi kuitenkin kaikessa tohinassa piikki. Trulli jäi kiinni, kun seuraavana aamuna kuultiin, että naapurin emännältä oli katkennut jalka. Suomalaisissa kertomuksissa trulli on voinut muuttaa itsensä myös eläimeksi, esimerkiksi lampaaksi, siaksi tai linnuksi.
Näkymättömäksi taikominen oli suomalaisissa tarinoissa harvinaisempaa, mutta tarinoita kuultiin kyllä erityisesti Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Noitiin liittyvät lentokertomukset ovat niin ikään tuttuja erityisesti Pohjanmaalla, jossa noitien kerrottiin lentävät pääsiäis- ja laskiaisyönä.
Suomessa noitafolklore on eronnut muun Euroopan kertomuksista siinä, että kertomukset eivät kuvaile noitiin liittyvää seksuaalisuutta, paholaisenpalvontaa, irstailua tai julmuuksia. Lapsiin liittyviä julmuuksiakaan ei suomalaisissa kertomuksissa juurikaan näy. Yksi epäuskottava kertomus on tosin Parkanosta, jossa noidan kerrotaan tappaneen ja keittäneen lapsia syödäkseen heidät ateriallaan. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä lapsilla oli risti kaulassaan.
Noitiin liittyviä tarinoita ei Suomessa otettu aivan vakavasti. Tarinat olivat jännityskertomuksia, joita on pitänyt elävänä kerronnallinen efekti, yllättävän humoristinen käänne.
Noitatarinoilla on silti ollut oma merkityksensä. Trullit rikkoivat monin tavoin talonpoikaisyhteisön eettisiä normeja vaihtamalla jumalaa, harjoittamalla haureutta, himoitsemalla lähimmäistensä omaisuutta ja aiheuttamalla sairauksia naapureilleen ja heidän karjalleen. Trullikertomusten avulla naurettiin myös omille peloille ja ahdistavalle kirkolliselle vallalle, joka ulotti valvontansa kaikkien kyläläisten elämään.
AVA
Lähde: Matti Sarmela: Suomen Perinneatlas
Kuvat: Shutterstock