Juha Kreus kysyy usein yhden yksinkertaisen kysymyksen, joka voi olla avain trauman tajuamiseen. Koettujen kärsimysten jakaminen voi myös yhdistää, ja auttaa sodassa eläviä ihmisiä jaksamaan.
Sodan kokeneet -yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Kreus on paraikaa työmatkalla Ukrainassa. Kreus on paikalla tukemassa ja tapaamassa suomalaissotilaita, sekä kohtaamassa sodan kokeneita ihmisiä.
Kohtaamisia ja keskustelemista sotakokemuksista on Kreusin mukaan paljon. Välillä kohtaamiset ovat hyvin henkilökohtaisia, ja saattavat miehen kyyneliin.
Yksi Kreusille mieleen painuneemmista hetki tapahtui kesällä Kiovassa, kun hän oli palaamassa illalliselta muutaman muun avustustyöntekijän kanssa.
– Kävelimme keskusaukio Maidanin muistomerkin ohi, ja näin siellä makaavan itkevän nuoren miehen. Lähestyin häntä ja kysyin, onko hän kunnossa, Kreus kertoo.
Kysymys herätti nuoressa miehessä voimakkaan tunnereaktion. Nuori sotilas osoitti muistomerkille pystytettyjä lippuja ja kertoi osan niistä kuvastavan hänen omia läheisiään ja kaatuneita sotaveljiään.
– Me halasimme, hän itki, minä itkin. Halauksen kautta jaoimme tuskaa, jota molemmat sodan nähneinä koimme, Kreus muistelee.
Katso myös: Suomen lippu liehuu Kiovan keskusaukiolla kaatuneen suomalaistaistelijan muistolle
Kahden miehen välinen spontaani, tunteikas ja vilpitön hetki tallentui myös videolle. Tapahtuma on esimerkki siitä, kuinka pelkkä läsnäolo voi riittää yhdistämään kahta ennestään toisilleen tuntematonta ihmistä.
Läsnäolo auttaa traumatisoitunutta
Sotilaiden ja muiden traumatisoituneiden henkilöiden kanssa työskentelevänä henkilönä Kreus on oppinut tunnistamaan, miten trauma näyttäytyy eri ihmisissä. Usein pelkän voinnin kysyminen voi olla tapa aloittaa purkamaan kokemuksia.
– Monet eivät edes tajua olevansa traumatisoituneita, Kreus sanoo.
– Vasta kun listaa trauman oireita he ymmärtävät, että koetut tapahtumat ovat aiheuttaneet heissä posttraumaattista stressiä.
Lue myös: Ville Mykkänen jätti orastavan poliitikon uransa lähteäkseen Ukrainaan: "Kukaan ei halunnut uskoa, että matka päättyisi näin"
Kreus painottaa myös sitä, kuinka tärkeää tunteiden ja ajatusten jakaminen voi olla traumaa kokeneelle ihmiselle. Itkeminen ja tunnepurkaukset eivät tee kenestäkään, ei edes aikuisista miehistä, heikkoja.
– Sotilaat eri maista keskustelevat kokemastaan toisilleen, ja silloin voidaan mennä todella syvissä vesissä, Kreus kuvailee.
Veljellisyyttä yli kansalaisuuksien
Kreusin mukaan Ukrainassa elää vahva auttamisen ja yhteisöllisyyden henki. Jokainen auttaa toinen toisiaan, vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi.
Paikalliset sotilaat samaistuvat myös moniin vierassotilaisiin, ja ulkomaalaisia avustajia kunnioitetaan Ukrainassa paljon. Etenkin suomalaisia vapaaehtoisia pidetään maassa korkeassa arvossa.
– Ukrainalaissotilaat muistavat talvi- ja jatkosodan. He ymmärtävät heti sen, miksi suomalaiset tulevat Ukrainaan auttamaan, Kreus kuvailee.
Kreusin mukaan vierassotilaiden tai ulkomaalaisten avustajien kansalaisuudella ei ole solidaarisuuden puolesta mitään merkitystä. Oli kyse minkä maan kansalaisesta tahansa, jokainen Ukrainan vapauden puolesta taisteleva ihminen tukee toinen toistaan.