Hekku Sudenkaataja ei vielä päässyt komeilemaan kastetut-osiossa, mutta näitäkin etunimiä on pienokaisille pyritty antamaan. Sen sijaan esimerkiksi Semilla ja Urhea ovat uusia suomalaisia nimiä.
Vaikka jotkut lehtijutut antaisivat muuta ymmärtää, nimilautakunnan sihteerin Juhani Ketomäen mielestä suomalaisvanhemmat eivät revittele omituisilla lastennimillä. Hyvin harva haluaa oikeasti antaa lapselleen ihmeellistä tai kummallista nimeä, mutta muutamia yrittäjiä aina löytyy.
– Pojalle haettiin Karhunpoikaa kolmanneksi nimeksi. Sitä tai Sudenkaatajaa ei puollettu, Ketomäki huokaa.
– Eräälle lapselle haettiin vuosia sitten nimeksi Celciusta, lämpöastetta.
Eräät vanhemmat olivat löytäneet vanhoista kirkonkirjoista nimen Xtina, mutta sitä ei puollettu: kyseessä kun ei ollut nimi, vaan lyhyt merkintä nimestä Christina, Ketomäki kertoo. Poikaa nimeltä Hekku ei myöskään lopulta tullut.
Melko usein lapsi on voitu haluta nimetä sen paikkakunnan mukaan, missä hänet on pantu alulle. Esimerkiksi Brasiliaa on yritetty – turhaan.
– Londonia ei hyväksytty, vaikka meillä onkin nimistössä Roma, Paris ja Washington, Ketomäki kertoo.
Usein näissä tapauksissa on kyse ulkomaalaista syntyperää olevasta henkilöstä: harvempi suomalaisvauva nimetään Washingtoniksi.
