STTK:n hallitus hyväksyi karkauspäivänä neuvottelutuloksen kilpailukykysopimukseksi ja lähetti sen jäsenliittojensa toimialakohtaisiin soveltamisneuvotteluihin. Sopimuksen hyväksymiselle asetettiin kolme ehtoa: kaikki hyväksyvät sen, hallitus vetää pois pakkolakipaketin ja paikallista sopimista ei edistetä erillisellä lainsäädännöllä, kirjoittaa toimihenkilöjärjestö STTK:n Antti Palola Nettivieras-kirjoituksessaan.
SAK:n hallitus hyväksyi neuvottelutuloksen vasta eilen äänestyksen jälkeen, kuitenkin selvin numeroin. Suurimman yllätyksen järjesti palvelualojen suurliitto PAM, joka perjantaisen päätöksensä mukaisesti äänesti neuvottelutuloksen hyväksymistä vastaan.
Eilen maanantaina tarina jatkui, kun työnantajien EK ilmoitti, että sen jäsenjärjestöt eivät voi ryhtyä toimialakohtaisiin soveltamisneuvotteluihin. Syyksi ilmoitettiin, että SAK:n jäsenliitoista tarpeeksi moni ei ole hyväksynyt neuvottelutulosta ja sen myötä kattavuus olisi jäämässä vajaaksi. Kaikista palkansaajista kuitenkin jo nyt noin 80 prosenttia on sopimuksessa kiinni.
Toivottavasti EK ei toista samaa virhettä kuin kolme kuukautta sitten, kun se joulukuussa kesken neuvottelujen ryhtyi arvioimaan sopimuksen kattavuutta ja keskeytti neuvottelut.
Onko todella niin, että vientiteollisuutta edustavat työnantajaliitot jättävät soveltamisneuvottelut käymättä? Silloin ne heittävät hyvästit vuoden 2017 nollakorotuksille, vuosittaisen työajan 24 tunnin pidentämiselle ja hallituksen kaipaaman orastavan Suomen mallin mukanaan tuomille eduille.
Toivottavasti Etelärannassa osataan tällä kertaa lukea työmarkkinoiden pelikirjaa oikein eikä sorruta taktisiin pikkukuvioihin. Erityisen oudolta kuulostaa, että EK puhuu nyt pontevasti keskitetyllä äänellä, vaikka järjestö on jo viime vuonna päättänyt sääntömuutoksella lopettaa koko keskitetyn neuvottelujärjestelmän ja hajauttaa palkoista sopimisen liitoilleen.