USA 2001. Ohjaus: Sam Raimi. Käsikirjoitus: David Koepp, Stan Leen ja Steve Ditkon sarjakuvan pohjalta. Tuotanto: Ian Bryce ja Laura Ziskin. Kuvaus: Don Burgess. Leikkaus: Arthur Coburn. Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, Willem Dafoe, James Franco, Cliff Robertson, Rosemary Harris, J.K. Simmons. Kesto: 122 min.
Marvel Comicsin rakastetut sarjakuvasankarit rynnistävät joukolla valkokankaille haastamaan kilpailevien yritysten Supermanit ja Batmanit. Kehnohkoja X-meniä ja Bladea seuraa nyt onnistuneempi Hämähäkkimies, jonka juoni keskittyy liimanäpin varhaisiin syntyvaiheisiin. Selvää onkin, että jatko-osia on luvassa ja pian. Stan Leen ja Steve Ditkon luomaan piirroshahmoon perustuvan toimintaseikkailun on ohjannut kauhuun erikoistunut Sam Raimi, jolta viimeksi nähtiin tehokas psykologinen trilleri The Gift - Enne (2000)
Tarinan pääosassa on koulukiusattu nörtti Peter Parker (Tobey Maguire), orpo joka elää setänsä ja tätinsä kanssa ja on 6-vuotiaasta lähtien rakastanut naapurin ihanaa Mary Janea (Kirsten Dunst). Kampitusta, pilkkaa ja selkäänpuukotusta riittää kunnes Peteriä puraisee geenimuunneltu hämähäkki: muskelithan siinä rupeavat kasvamaan ja nörtti hyppimään seinille! Kämmenestä sinkoilevat seitit mahdollistavat huimat loikat halki kaupungin, ja pian Peteristä kehkeytyy naamion taakse kätkeytyvä rikollisten kauhu: Hämis. Hänen kantavaksi tunnuslauseekseen muodostuu: "Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu".
Supermies Clark Kentin tapaan Peter viettää kaksoiselämää toisaalta sanomalehden nynnynä valokuvaajana ja toisaalta heikkoja suojelevana supersankarina. Unelmien tytönkin kiinnostus herää vihdoin, mutta tietääkö tämä ketä hän rakastaa? Uusista verkkoyhteyksistään innostuneen Peterin ainoa ystävä on perheensä rikkautta häpeilevä Harry Osborn (James Franco), jonka tohtori-isä Norman (Willem Dafoe) kehittelee mielikuvituksellisia keksintöjä, viimeisimpänä inhimillistä kapasiteettia kasvattava vaarallinen ihmelaite. Vimpain jakaa Normanin mielen ja tuo esiin hänen pimeän puolensa: aseistetulla lainelaudalla lentelevän sadistisen superpahiksen. Tästä vihreästä naamarikummajaisesta muodostuu Hämiksen vaativin haaste ja arkkivihollinen.
Hämähäkkimiehen ulkoinen toteutus ei ole niin sarjakuvamaista, toisin sanoen visuaalisesti liioiteltua kuin vaikkapa Batman-leffojen, ja ratkaisu toimii aivan hyvin. Seikkailu on huoliteltua ja notkeasti toimivaa viihdettä, joka malttaa myös kunnioittaa yleisön älyä. Ilmava juoni ei sorru kaikkein ilmeisimpiin ratkaisuihin, ja se sisältää muutamia erityisen kiehtovia kohtauksia, kuten vastalöydetyistä erikoiskyvyistään riemuitsevan Peterin loikkajuoksun yli pilvenpiirtäjien ja riivaajiensa kanssa taistelevan Norman Osbornin angstisen keskustelun pimeän puolensa kanssa.
Nuori mutta kokenut Tobey Maguire on osoittanut kykynsä näytellä haavoittuvaa älykköä mm. sellaisissa palkituissa draamoissa kuin Oman elämänsä sankari ja Wonder Boys, ja yllättäen hän on täydellinen valinta myös Hämähäkkimieheksi. Mulkosilmäisenä, pottunenäisenä ja lyhyenläntänä Maguire on varsin epätodennäköinen supersankari: kotelostaan kuoriuduttuaan miehestä löytyy kuitenkin karismaa vaikka muille jakaa. Ja ehkä juuri tässä epätäydellisyydessä piilee Hämähäkkimies-hahmon viehätys: se on voimakas vaan ei voittamaton.
Niin ikään näyttävää uraa luova lahjakkuus Kirsten Dunst (Virgin Suicides, Crazy/Beautiful) on valloittava sankarimme rakkauden kohteena Mary Janena. Nuoressa Dunstissa on harvinaislaatuista säteilyvoimaa, jonka tehot hän osaa halutessaan vääntää erityiselle turbovaihteelle. Aina vakuuttava veteraani Willem Dafoe tekee hauskan roolin hampaitaan väläyttelevänä vihreänä monsterina, joka säestää hirmutekojaan kaamealla naurunkäkätyksellä.
Hämähäkkimies oli juuri valmistumaisillaan syyskuun 11. päivän terrori-iskun aikoihin, ja tuottajille tuli kiire tehdä elokuvaan muutoksia. Paitsi että tunnistettavat pilvenpiirtäjät poistettiin kuvista, soppaan lisättiin annos amerikkalaista (tai varsinaisesti newyorkilaista) patriotismia. Mukana on mm. päälleliimatulta vaikuttava kohtaus, jossa joukko Brooklyn Bridgelle kokoontuneita tuohtuneita kaupunkilaisia pitää Hämähäkkimiehen puolta pahaa arkkikonnaa vastaan ja huutaa: "Jos kajoat yhteen newyorkilaiseen, kajoat kaikkiin meistä!". Elokuvan viimeiseen kuvaan on tietysti ängetty uljaana liehuva tähtilippu.
Mutta nämäkään osoittelut eivät hämärrä nokkelan vauhtipaketin avuja. Hämähäkkimies on värikkyydessään ja lennokkuudessaan riemastuttava katsomiselämys: täydellinen kesäelokuva.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont