Valmistumisvuosi 2005/1965-1972, ohjaus Ere Kokkonen, Jukka Virtanen & Inkeri Pilkama, MTV3/Panvision. Kuvasuhde 4:3 ääniraita mono Kesto 406 min.
Suomen televisiovihteen ykkösviihdyttäjä jätti kuollessaan pistämättömän viihdeperinnön. Spede Pasanen teki lähes koko televisiouransa MTV:lle, joten säilyneet arkistojen aarteet ovat kaikki pöllölaakson kuvanauha-arkistossa. Tämän arkiston helmiä on aika ajoin näytetty televisiossa, mutta vihdoin Speden parhaita on alettu järjestelmällisesti koota dvd-julkaisuiksi. Spede-huumori on aina ollut epätasaista ja sketsit usein ylipitkiä. 60-luvulla ja 70-luvun alussa sarjoissa oli kuitenkin tuoreutta, jota on turha hakea esimerkiksi monikertaisesti liian pitkäksi venyneestä Uuno Turhapuro -elokuvasarjasta.
Sarjan ensimmäinen osa Pääasia että on kivvaa sisältää kaikki arkistossa säilyneet Spede-ohjelmat juuri näiltä kultaisilta vuosilta. Vuosilta 1965-1968 on tallella vain yksittäisiä sketsejä, joista myöhemmin tehtiin kolme kokoomaohjelmaa. Vuodelta 1969 on tallella vain yksi 50 pientä minuuttia -ohjelma. 70-luvun alun ohjelmista on säilynyt jo enemmän jaksoja, mutta voi vain kuvitella, kuinka paljon Spede-komiikkaa on noina tarkan markan aikoina jyrätty.
Tällä tuplalevyllä on jyrältä selvinnyttä Spede-ohjelmaa lähes seitsemän tuntia. Komediasarjat Spedevisio ja Speden saluuna olivat ehtaa sketsikomediaa. Levyn kahdessa Spedevisio-koosteessa on monta legendaarista mutta samalla harvoin nähtyä sketsiä. Oma suosikkini on Speden versio sotamies Pokasta, joka käy vapaa-ajallaan räjäyttelemässä vihollisen varusvarastoja, pitää sotavankifarmia lomien anomista varten ja on siinä sivussa ehtinyt keräämään varaston pieniä pyöreitä kiviä virkaintoisen vänrikin tyydyttämiseksi. Speden monista hahmoista mieleen jää myös Konsta Kuttaperkka, jolla on äärimmäisiä vaikeuksia yksinkertaisen ruokareseptin tai lastensadun resitoimisessa.
Estradishowta muistuttava 50 pientä minuuttia sekä samalla konseptilla kootut kaksi Spede showta koostuvat stand-up komiikasta, tasoltaan vaihtelevista musiikkivieraista sekä perinteisistä sketseistä. Ajoittaisesta löysyydestä huolimatta 50 pientä minuuttia on hyvää ajankuvaa 35 vuoden takaisesta televisioviihteestä. Lähetysten sijoittaminen kokonaisuudessaan dvd:lle on kulttuuriteko, vaikka kaukosäätimen kelausnappula onkin tarpeen tylsimpien jorinoiden ja musiikkiesitysten aikana.
