Itämereen upotetut taisteluaseet aiheuttavat lisääntyvää huolta.
Matalaan Itämereen päätyi sotien yhteydessä suuri määrä sotatarvikkeita, kuten kemiallisia aseita. Yhä enemmän todisteita kasaantuu siitä, että aseista vuotavat myrkyt vaarantavat meren herkkää ekosysteemiä. Taisteluaineiden riskit ovat nousseet huolenaiheeksi myös Itämeren rakennushankkeiden myötä.
Ammusten upotusalueilta otetut näytteet sedimenteistä ja merieliöistä osoittavat selvää saastumista. Esimerkiksi myrkyllisten fenyyliarseeniyhdisteiden hajoamistuotteita voi kerääntyä merieliöihin, kuten simpukoihin, äyriäisiin ja kaloihin. Osa kemiallisista aseista sisältää syöpää aiheuttavaa sinappikaasua.
Suuri osa aseista laskettiin mereen toisen maailmansodan jälkeen tieten tahtoen, koska vaarallisista aineista haluttiin päästä helposti eroon. Huolta ovat aiheuttaneet erityisesti kemialliset aseet, joita on upotettu ammuksina, ilmapommeina tai tynnyreissä. Sen lisäksi pohjassa on syöpyneitä merimiinoja ja tavanomaisia ammuksia.
– Mereen on upotettu jopa kokonaisia aluksia. Hylkyjä löytyy edelleen. Osa ammuksista on todennäköisesti uponnut syvälle sedimenttiin ja vuotaa siellä, osa on jäänyt sedimentin päälle, kuvailee professori Paula Vanninen, joka työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutissa Verifinissä.
Suuria aselasteja syvyyksiin
Itämeressä arvioidaan olevan noin 50 000 tonnia kemiallisia aseita ja ainakin 200 000 tonnia tavallisia ammuksia. Liittoutuneet upottivat sodan jälkeen kemiallisia aseita erityisesti Gotlannin eteläpuolelle ja Bornholmin saaren itäpuolelle sekä Ruotsin itärannikolle ja Skagerrakiin. Kaikkia upotuspaikkoja ei vieläkään tunneta.
– Aseita on upotettu myös matalille merialueille. Niitä on löytynyt esimerkiksi Puolan ja Belgian uimarantojen läheltä, Vanninen täydentää.
Kalastajien verkkoihin on päätynyt Itämerellä useita satoja aseita. Vannisen mukaan niitä on heitetty takaisin mereen vastoin kansainvälisiä kieltoja.
– Todisteita on myös siitä, että kalastuskieltoalueilla käy troolialuksia hyvien kalansaaliiden toivossa.
Historiallisten tietojen mukaan Suomenlahteen ja Pohjoiselle Itämerelle laskettiin arviolta 60 000 miinaa, ja pohjassa on myös muun muassa syvyyspommeja. Suomenlahti oli yksi maailman miinoitetuimmista merialueista. Ei ole tietoa siitä, että Suomen aluevesille olisi upotettu kemiallisia aseita.
Tutkija löysi uusia arseenia sisältäviä yhdisteitä
Puolalaiset tutkijat ovat arvioineet, että Itämereen upotetut aseet voivat vuotaa jopa 2100-luvulle asti.
– Vielä ei tiedetä, missä vaiheessa nyt mennään. Osa ammuksista on ehjiä, osa vaurioitunut, kertoo kemisti Hanna Niemikoski Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Hän on tehnyt Verifinissä väitöskirjaa, jossa hän tutkii taisteluaineina käytettyjen fenyyliarseeniyhdisteiden kertymistä merieliöihin sekä yhdisteiden muuttumista sedimenteissä. Väitös on parhaillaan esitarkastuksessa.
Asiaa on selvitetty tutkimalla upotusalueiden kaloja. Esimerkiksi Bornholmin turskanäytteistä 14 prosenttia sisälsi jäämiä fenyyliarseeniyhdisteiden hajoamistuotteista. Tutkimukseen osallistuivat Verifin, Syke ja saksalaiset yhteistyökumppanit.
Löydöksiä on tehty muidenkin upotusalueiden merieliöistä. Tutkimuksissa on myös altistettu simpukoita häkeissä upotuspaikoilla, minkä jälkeen niissä on todettu molekyyli- ja solutason muutoksia.
Asekemikaaleista muodostuu myös uusia hajoamistuotteita, joiden vaikutuksia eliöstöön ei vielä tunneta. Niemikoski on löytänyt upotusalueiden sedimenttinäytteistä 14 ennen tunnistamatonta arseenia sisältävää yhdistettä. Ne ovat muodostuneet ammuksista vuotavista yhdisteistä mahdollisesti mikrobien toiminnan tuloksena.
Syken merikeskuksen ryhmäpäällikön Kari Lehtosen mukaan upotetuista sotamateriaaleista vuotavat yhdisteet ja niiden hajoamistuotteet voivat lisätä merkittävästi haitallisten kemikaalien kokonaiskuormaa, vähintäänkin paikallisesti.
Verifin ja Syke jatkavat tutkimuksia muun muassa viime vuonna alkaneessa Wartox-projektissa, jota Suomen Akatemia rahoittaa.
Robotit nostamaan aseita
Mereen upotettujen aseiden vaarat ovat nousseet ajankohtaiseksi aiheeksi myös Itämeren isojen energiahankkeiden kuten tuulivoimaloiden ja kaasuputkien takia.
– Erityisesti Saksa haluaa rakentaa tuulivoimaloita luopuessaan ydinvoimasta, ja voimaloita tehdään mielellään merelle. Merenpohja pitää siivota ennen kuin sinne voidaan rakentaa turvallisesti. Nyt kysytään, pitäisikö sotatarvikkeita räjäyttää, jättää paikoilleen vai nostaa pois, Vanninen summaa.
Jokaisessa vaihtoehdossa on riskinsä, mutta teknologia antaa uusia mahdollisuuksia ongelman ratkaisemiseen. Erityisesti Saksassa yritykset ovat suunnitelleet merenalaisia robotteja sotatarvikkeiden turvalliseen nostamiseen sekä aluksia, jotka voivat viedä niitä maihin tai jopa tuhota paikan päällä.
– Viranomaisten on kuitenkin oltava tarkkana siitä, miten tarvikkeiden hävittämistä ohjeistetaan ja seurataan, jotta kontaminaatiota ei vain levitetä ympäristöön. Tarvitaan myös upotusalueiden monitorointia, jotta vuotavat aseet ja säiliöt havaitaan ajoissa, kapseloidaan ja nostetaan ylös.