Sosiologi ja elämysopettaja Leila Simonen toivoo, että yhä useampi eläkeikää lähestyvä uskaltaisi nousta oman elämänsä herraksi ja rouvaksi. Hän myös tyrmää hysterian, jossa kansalaisia lietsotaan kuluttamaan: suomalaisista kodeista löytyy jo tarpeeksi turhaa tavaraa varallisuudesta riippumatta.
Leila Simosen kirja Naiset ja raha. Matkalla arjen vaurauteen (2008) käsittelee naisten vaurastumista ja uudenlaista suhdetta rahaan.
Sekä Simosen puheessa että kirjoituksissa toistuvat usein käsitteet "downshifting" ja "simplify my life". Termeillä hän kuvaa arjen yksinkertaistamista, kulutuksen ja elämäntavan kohtuullistamista.
– Yksinkertaistamalla arkea ihminen ottaa oman elämänsä haltuunsa. Hyvinvointiyhteiskunnan pitää sallia eläkeikää lähestyvälle ihmiselle vapaus tehdä sitä, mistä hän on aidosti kiinnostunut ja mikä tuottaa mielihyvää. Se voi olla vaikkapa ajan viettäminen lastenlasten kanssa, puutarhanhoito tai ihan mikä vain mielekäs asia, Simonen kertoo.
Hän heittää haasteen yhteiskunnalliselle keskustelulle korkeammasta eläkeiästä:
– Korkea eläköitymisikä saa monet suunnittelemaan tulevia eläkepäiviä "sitten kun"-asenteella: sitten eläkkeellä on aikaa tehdä monenlaista. Voikin olla, että kun omat eläkepäivät viimein alkavat, saattaa vaikkapa puoliso sairastua vakavasti.
– Kannustan eläkeikää lähestyviä rohkeuteen hidastaa elämäänsä ja vähentää kulutusta tyylikkäällä köyhäilyllä, liittyypä siihen sitten vuorotteluvapaa, osaeläkkeelle jääminen tai varhainen eläköityminen, sanoo Simonen.
Suomalainen haluaa eläkkeelle varhain
Myös dekkareita kirjoittava Simonen kiinnostui itse hitaasta elämästä ja kohtuullistamisen vaikutuksesta ihmisen arkeen erottuaan 50-vuotiaana omasta eläkevirastaan. Hän näkee suomalaisessa työkulttuurissa ristiriidan: moni haluaa eläkkeelle varhain, mutta toisaalta yhteiskunnalle ja työyhteisölle halutaan pysyä uskollisina.
