Bob Gelfodin tytär Fifi avautuu harvinaisessa haastattelussa elämänsä rankoista vuosista, masennuksestaan ja siskonsa Peachesin kuolemasta.
Muusikko Bob Geldofin perhe on kokenut kovia. Geldofin entinen puoliso ja lasten äiti Paula Yates kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 2000 ja tämän vuoden huhtikuussa tytär Peaches koki saman kohtalon.
Bob Geldofin 31-vuotias tytär Fifi avautuu vaikeista ajoistaan Daily Mailin haastattelussa. Julkisuutta välttelevä nainen on joutunut käymään omat kamppailunsa alkoholin ja huumeiden kanssa.
Fifi Geldof paljastaa kärsineensä masennuksesta 11-vuotiaasta saakka. Tuolloin hänen vanhempansa Bob ja Paula olivat keskellä katkeraa avioeroprosessia.
– Luulin tulevani hulluksi. Olin ollut onnellinen lapsi, mutta yhtäkkiä en ollutkaan, enkä tiennyt miksi, Fifi kertoo.
Fifi Geldof muistuttaa haastattelussa, ettei masennusta tarvitse hävetä. Hän toivoo muiden saavan apua hänen kertomuksestaan.
– On ollut tilanteita, etten ole pysynyt nousemaan sängystä, käymään suihkussa tai syömään, hän muistelee.
Fifi kertoo, ettei ole koskaan puhunut masennuksestaan isänsä kanssa.
– Pidin asian sisälläni, kuten olen aina tehnyt. Isäni ei tiedä, enkä aio puhua hänen kanssaan nytkään. Minulla ei ole sellaista suhdetta perheeseeni, vaan nojaan ystäviini enemmän. Perheemme oli läheinen, mutta minulla on heihin erilainen suhde kuin ystäviini.
Fifi Geldof on Bob Geldofin vanhin tytär. Äitinsä kuoleman jälkeen hän kertoo turvautuneensa huumeisiin ja alkoholiin, sekä lohduttaneensa itseään syömällä. Myös itsemurha pyöri ajatuksissa.
Fifin mukaan hänen suhteensa Peachesiin ja Pixieen oli erityisen läheinen lapsena. Erityisesti kahden viime vuoden aikana hän oli paljon tekemissä perheen perustaneen Peachesin kanssa.
– Puhuin hänen kanssaan masennuksestani. Hän tiesi siitä enemmän kuin kukaan muu perheessämme. Olimme aika samanlaisia, erityisesti tunteista puhuminen yhdisti meitä.
– Peachesin kuolema tuntuu siltä, kuin pala minusta olisi otettu pois. Pala sielustani ja sydämestäni on mennyttä. Hän tulee aina olemaan pikkusiskoni. Juttelen hänelle vieläkin ajatuksissani, ja käyn usein paikallisessa kirkossa sytyttämässä kynttilän hänen muistolleen.