Vanhustenhoidon valitetaan voivan huonosti: ikäihmiset laitostuvat, eivät pärjää kotonaan ja kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Varteenotettava vaihtoehto hoidon järjestämiseksi voisi olla perhehoito. Perhehoidossa vanhus saa osakseen huolenpitoa, seuraa ja turvaa, ja hoitaja saa sekä elannon että uuden perheenjäsenen.
Yksinäisiä vanhuksia ja turvattomuuden tunnetta: mistä löytyisi uusia ratkaisuja vanhustenhuollon ongelmiin? Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen ehdottaa ratkaisuksi perhehoitoa.
– Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa ikäihmisen hoiva ja huolenpito järjestetään oman kodin ulkopuolella perhehoitajan luona, toisessa yksityiskodissa, Kuukkanen kertoo.
Perhehoito voi olla lyhytaikaista, esimerkiksi omaishoitajan ollessa lomalla, tai pitkäkestoista, jatkuvaa , jossa vanhus asuu ja elää mukana perheen arjessa. Kyse on siis samanlaisesta perhehoidosta kuin lasten ja nuortenkin kohdalla.
Perhehoitoon kuuluu jokapäiväinen hoiva ja huolenpito, ruuasta, puhtaudesta ja levosta ulkoiluun.
– Siinä on myös henkinen puoli, elämä perheenjäsenenä, yhteisöllisyys, joka tuo turvaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Kuukkanen muistuttaa, että perhehoito ei kuitenkaan pyri korvaamaan vanhuksen kontaktia omiin läheisiinsä - päinvastoin. Omaisten ja läheisten rooli säilyy tärkeänä edelleen.
Perhehoito ei sovi laitospotilaalle
Kuukkanen muistuttaa, että perhehoito ei ole vaihtoehto vuodeosastolle.
– Perhehoito voidaan myöntää henkilölle, joka ei tarvitse laitoshoitoa, mutta joka ei pärjää itsenäisesti kodissaan tukitoimienkaan avulla.
– Syy siihen voi olla esimerkiksi muistisairaus, tai korkean iän tuoma hauraus ja turvattomuus, yksinäisyys ja elämänlaadun heikkous.
Vanhusten perhehoito on toistaiseksi vielä lapsenkengissä. Kuukkanen arvioi, että Suomessa pitkäkestoisessa perhehoidossa asuu tällä hetkellä vain noin 100 seniorikansalaista.
Studio55.fi/ Milja Atu
Kuvat Colourbox