Sihvonen: Ei ollut yllätys, että Ässien Otto Kivenmäki loukkaantui juuri Lukko-pelissä – ”Jotain vastenmielisen rajoilla olevaa"

Olen vuosien varrella keskustellut useiden Lukkoa ja Ässiä valmentaneiden kanssa. Sen lisäksi olen nähnyt joukkueiden pelaavan keskenään satakunta matsia.

Johtopäätökseni on, että ilmapiiri seurojen välillä on turhan kireä. Tai oikeampi ilmaisu on: Ilmapiiri on yhteisöjen välillä liian kireä. Jos vielä valmentajat, johtajat ja pelaajat tulevatkin juttuun keskenään, vähintäänkin orastaviin ongelmiin joudutaan, kun yhtälöön liitetään seurojen kannattajat ja sponsorit.

Jääkiekkoilu on hieman turhan suuri asia sekä Porissa että Raumalla. Minun ajattelussani aikuisille raumalaisille ja porilaisille pitäisi olla aika lailla yksi ja sama, voittaako Lukko vai Ässät. Näin ei kuitenkaan ole. Sikäli tuhannet raumalaiset ja porilaiset ovat ei-aikuisuuden tilassa.

Risto Dufva teki oikean siirron

Silloin, kun Lukkoa valmensi Risto Dufva, tapahtui muuan tavattoman upea asia. Dufva lopetti sen aivan kamalan perinteen, jossa lätkäkauden Raumalla avaavassa Pitsiturnauksessa ja sen avauspelissä Lukko-Ässät varhain aamulla automaattisesti järjestettiin vuosikausien ajan pelaajien välinen nyrkkitappelu. Toistan: Nyrkkitappelu! Tuosta vain.

Kun mietin, mitä jääkiekkoilulle on tapahtumassa juuri nyt, miten sitä pyritään puhdistamaan turhan vaarallisista otteista, tuntuu melkein käsittämättömälle, että vain rapiat seitsemisen vuotta sitten se ennalta tiedetty varhaisen aamupelin tappelu tempaistiin täysin kyseenalaistamattomana näiden kahden perinteisen seuran markkinointitemppuna.

Vaikka tuo surkea yhtä aikaa symbolinen ja totta oleva nyrkkihippa on muisto vain, koen, että siitä on jäänyt seurayhteisöjen väliin aivan kuin jotain hampaankoloon.

Ässät vs. Lukko ei ole sentään kuin HIFK vs. Jokerit

Kun Ässät ja Lukko pelaavat, siinä on eri maku ja ilmiasu kuin vaikkapa Tapparan ja Ilveksen paikallisottelussa. Edellinen on kuin ”sotaa” verrattuna jälkimmäisen kiivaan reippaaseen peliluonteeseen. Tampereen kaupungin sisällä jako ilvesläisiin ja tapparalaisiin on todella raju, mutta pitkä, sivistynyt pelikulttuuri pitää ylilyönnit poissa Hakametsän pyhätöstä.

Lukon ja Ässien yhtälössä sen sijaan on aivan kuin koko ajan tulemisen tilassa olevaa jotain samaa, mihin lopulta aikoinaan HIFK ja Jokerit päätyivät teloituspartion ottaessa vuosien vihoittelun jälkeen Ville Peltosen kohteekseen. Tosin Ässiä ja Lukkoa on siinä mielessä siunannut maltillisemmilla seurajohtajilla, valmentajilla ja pelaajilla kuin silloisia Jokereiden ja HIFK:n organisaatiota, ettei suunnitelmallinen huliganismi ole sentään ottanut valtaa Isomäen tai Äijänsuon paikallisväännöissä.

Silti, sanon, jotain vastenmielisen rajoilla olevaa nykyisissä Lukon ja Ässien kohtaamisissa on. Näiden toistensa arkkivihollisten kohdatessa kyse ei ole enää juhlasta saati leikistä; kyse on jonkinasteisesta voittamisen pakosta keinojen kaihtamattomuutta kosketellen.

Otto Kivenmäki maksoi hinnan

Olen vanhoilla analyytikon silmilläni katsonut nyt kolme kertaa ynnä nauhan kelailut päälle viimeisen Ässien ja Lukon välisen ottelun.

Se peli ei ole mukavaa katseltavaa.

Jos nuori Otto Kivenmäki ei olisi loukkaantunut pahoin ottelussa, luultavasti minäkään en olisi tarttunut koko tähän aiheeseen eli Lukon ja Ässien koko ajan oraalla olevaan vihanpitoon. Te, joita asia kiinnostaa, katsokaapa ottelun uudemman kerran Telian kirjastosta.

Kyseissä ottelussa pelaajien aggressiot ovat normaalia enemmän pinnassa. Ynnä uskallan otaksua, että sama pätee katsojiin.

Ottelun ensimmäinen erä on vielä jonkin verran tunnusteleva. Etenkään kovavireinen Lukko ei ole aivan pelaamisensa ytimessä. Siitä huolimatta Ässät ei onnistu pudottamaan raumalaisia kyydistä.

Toisessa erässä alkaa tapahtua. Aggressiot alkavat kasvaa yli äyräiden. Siellä täällä kaukalossa, oikeastaan kaikkialla, jaellaan enenevässä määrin taklauksia, jopa atleettitaklauksia.

Jälkikäteen on helppo sanoa – mutta katsokaapa itsekin peli uusiksi –, että aivan kuin todennäköisyys sille, että pian saattaa tapahtua jotain kamalaa, kasvaa vaihto vaihdolta.

Pelisuoritusten paremmuuden vaihto alkaa muuttua vihollisuuksien vaihdoksi; vihollisuus vihollisuudesta, parhaasta kaksi, tuntuu olevan pelaamisen laki.

Lukon normaaliolosuhteen pelitapaan ei kuulu tällainen taklaaminen. Samoin Ässät pelaa normaalisti aktiivisesti ja fyysisesti suhteessa peliin eli pelivälineen tuomiin pelitilanteisiin, mutta ei irrallisin taklauksin.

Vaan nyt on toinen ääni kellossa.

Ja pam!

Otto Kivenmäki makaa jyrättynä ja verta vuotavana jäällä; taklaaja, tshekkipuolustaja David Nemecek siinä lähistöllä liikuskelee hieman sellaisen oloisena, että näinkö tässä nyt sitten kävi.

Syvältä analysoiden Kivenmäen saamaan totaalinukutukseen asti ehdittiin jo nähdä kourallinen hieman vastaavia tilanteita, joissa taklaaja ei odota normaaliin tapaan, miten pelitilanne kehkeytyy, kutsuuko se puoleensa taklausta. Lukko ja Ässät jakelevat iskuja, joissa taklaaja päättää

jo ennalta – liian ennalta – taklata. Tämän kun ymmärtää, ymmärtää juurisyyn, miksi nuori Kivenmäki piti käyttää sairaalan kautta.

Mistään sellaisesta, oliko taklauksissa telomisen merkityksessä mukana ns. käskytystä, on turha jaaritella. Ei ollut!

Ottelu jatkuu kohtalokkaan taklauksen jälkeen hieman kaoottisena epäpelinä, ja tuloskin on lopulta epäpelin epätulos, 7-1-voitto Lukolle.

Pelin jälkeen tunnelmat ovat pilalla, ainoastaan joillakin Lukon kannattajilla lienee hetken mukavaa. Tosin hekin saanevat nauttia vain siihen asti, kunnes joku seuraava kerta on Ässien vuoro näyttää.

Istukaa alas, hyvät herrat

Ehdotan, että Lukon ja Ässien napamiesten olisi syytä istua keskenään alas, jos eivät jo ole istuneet.

Tapaamisessa voisi sopia ennen muuta siitä, ettei paikallismatseissa enää määräänsä enempää pyritä tyydyttymään oireellisia katsoja- ja kannattajamotiiveja. Tulee visusti ymmärtää ja sopia, että Old Time Hockey’n ajat ovat ohi.

En osaa sanoa isoista pomoista, keiden pitäisi tavata. Joka tapauksessa urheilujohtajat Kalle Sahlstedt ja Tommi Kerttula voisivat istua alas ja ottaa tapaamiseen mukaan koutsit Pekka Virran ja Ari-Pekka Selinin.

Juuri nyt Ässät ja Lukko ovat keskinäisen historiansa tiukassa solmukohdassa. Ammattimiesten on aika sopia yhteisestä uudesta paikalliskohtaamisten metapelikirjasta. Kaikkien osapuolten yhteisen edun nimissä.