(Poko)
Tämähän haiskahtaa kulttuuriteolta. Älä kuitenkaan lopeta lukemista, sillä Sielun veljien 16 vuoden takaisten äänitysten tuominen päivänvaloon käynnistää kotimaisen rockvuoden räväkämmin kuin osasin odottaakaan.
Sielun veljet tunnustautuvat Tuomari Nurmion faneiksi. Bändin ensilevyllä on jo versio Nurmion Huda hudasta, ja soittipa rumpali Alf Forsman Nurmion Viides kolonna -yhtyeessä ennen siirtymistään Siekkarien pönttöjen taakse.
Näistä vuonna 1990 äänitetyistä Tuomari-versioinneista on aikaisemmin saatu maistella murusia, mutta nyt Jukka Orma on miksannut 14 kappaletta Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta -albumiksi.
Vielä voimansa tunnossa olleen yhtyeen jokainen solu tuottaa samaan aikaan sekä rytmiä että melodiaa. Kappaleet ovat veljien mankelin läpi vetäistyinä astetta enemmän rock (ja punk), mutta tarkkanäköiset visiot toisintuvat hyvin alkuperäisten kaltaisina.
Otteita… on sanan varsinaisessa merkityksessä tribuuttilevy, jolta välittyy vilpittömien diggareiden tekeminen. Menoa ei ainakaan jarruta biisimateriaali, joka on poimittu lähes pelkästään Nurmion kolmelta ensimmäiseltä levyltä: Älä itke Iines, Rion satamassa, Liputtomat laivat, Moskovan maailmanrodeo 2070 jne. Pelkkiä klassikoita!
Melkein minkä tahansa niistä voisi arpoa malliesimerkiksi, mutta ehkäpä Jouko Hohkon raaka tulkinta Viiniä! Malja marttyyreille -biisissä lyö napakimmin korville. Toisaalta on tosi sympaattista, kun perijoensuulainen Ismo Alanko laulaa stadin slangiksi: "Oi mutsi mutsi, stikkaa lamppuun eldis”.
Kohtalon kosketus jätti jälkensä levyn syntytarinaan. Alkuperäinen nauha magnetisoitui varastointivirheen takia, jolloin kolme kappaletta tuhoutui käyttökelvottomiksi. Yksi niistä oli eräs Nurmion rakastetuimmista lauluista: Lasten mehuhetki.
teksti: Mikko Rita