Seppo Rädyn valmentaja väittää Tero Pitkämäen tuhonneen suomalaisen keihäänheiton 20 vuodeksi – mestariluotsi ärähtää: "Arvostellaan väärää ihmistä"

– Keihäänheitto on äärimmäisen monimutkaista monessa mielessä. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Tällainen arvosteleva keskustelu oikeasta tekniikasta on minun mielestäni vähän turhaa. Jokaiselle yksilölle pitäisi löytää parhaalla mahdollisella tavalla sopiva tekniikka.

Piironen puolustaa Pitkämäen tekniikkaa purkamalla heittoa palasiksi biomekaanisena suorituksena. 

– Heittoliikehän on ballistinen eli loppuun asti kiihtyvä liike, jossa saatetaan väline matkaan. Jos halutaan saavuttaa maksimaalinen tehontuotto sormenpäihin ja välittää se ulkoiseen välineeseen eli keihääseen, ballistinen perään meneminen on biomekaanisesti jopa oikea tapa. Jos me rupeamme jarruttamaan kehon liikettä ennen kuin väline on irronnut kädestä, me hidastamme kehon liikettä.

Piironen jatkaa painavin sanoin.

– En lähtisi ihan hirveästi perään menoa kritisoimaan. Varsinkin kun heitetään äärimmäisen kovalla vauhdilla, se on oikeastaan ainut mahdollinen tapa tehdä heittosuoritus mahdollisimman tehokkaasti.

Piironen havainnollistaa vauhtierojen vaikutusta suoritukseen konkreettisella esimerkillä.

– Osa tulee tukijalalle juoksemalla yli seitsemän metriä sekunnissa, kuten Pitkämäki ja (Magnus) Kirt. Osa tulee kuusi metriä sekunnissa. Kehon liikenopeus ei ole tällöin niin kova, että pystyisi heiton perään menoa tekemään.

Piironen muistuttaa, että tukijalan käyttöön vaikuttavat vahvasti myös urheilijan geneettiset tekijät. Pitkämäki heitti suhteellisen lyhyellä vetoaskeleella, jolloin hänellä oli vähemmän aikaa tuottaa voimaa kuin pidemmän vetoaskeleen heittäjillä.

– Teron antropometria, genetiikka oli sen tyyppinen, että se tuki Teron heittämistä lyhyemmällä vetoaskeleella. Hänellä on ollut fyysinen kyky välittää voimaa nopeasti läpi kehon.

Tero Pitkämäki voitti vuonna 2007 MM-kultaa.

"Työsarkaa tosi paljon"

Suomalaisen keihäänheiton ongelmia voi hakea muualta. Yksi perustavista pulmista on Piirosen mukaan se, ettei osalla valmentajista ole kokonaisvaltaista ymmärrystä keihäänheiton biomekaanisesta suorituksesta.

– Sitä pitää pystyä parantamaan. Sitä kautta valmentajat pystyvät ymmärtämään kaiken muunkin harjoittelun paremmin. On totta, että siellä on työsarkaa tosi paljon vielä. Valmentajien osaamisen kehittämiseen pitää panostaa paljon.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta Kihusta on saatavissa harjoittelun tueksi kattavasti informaatiota, ja tätä Piironen kiittelee. Haasteita on kuitenkin siinä, miten rivivalmentajat osaavat tulkita tutkimusdataa ja hyödyntää sitä arjen valmennuksessa.

– Siinä se gäppi lähinnä tulee. Monen valmentajan pohjaosaaminen ei ole vielä niin korkealla tasolla, että he pystyisivät suoraan tulkitsemaan Kihun tuottamaa dataa.

"Tero on ollut hyvin lähellä omaa parasta tyyliään"

Kilpailu maailmalla on vain koventunut, vaikka Tshekin Jan Zezeznyn maailmanennätys 98,48 onkin vuodelta 1996.

– Kun katsoo isossa otannassa 80–90-luvun aikakautta, siellä heitettiin paljon 80–85 metrin tasolla. Nykyään heitetään 85–90 metrin, jopa yli 90 metrin. Keihäänheiton taso on isossa kuvassa noussut jonkin verran.

Tähän limittyy se, että lajin voimaharjoittelu vastaa nykyisin Piirosen mukaan paremmin lajin fysiologisia vaatimuksia.

– On kevyt väline, pitää olla nopea ja tuottaa paljon voimaa lyhyessä ajassa. Kaikki voima- ja nopeusharjoittelu on mennyt siihen suuntaan, että urheilijat ovat urheilullisempia, räjähtävämpiä ja sitä kautta luonnollisesti nopeampiakin. Voimaharjoittelu on muuttanut teknistä suoritusta. Kun oltiin hitaampia, jouduttiin vähän pidemmän aikaa tuottamaan voimaa välineeseen.

Yhtä kaikki:

– Täydellistä tekniikkaa ei ole varmasti kukaan ole vielä saavuttanut. Aina löytyy parannettavia asioita, mutta kyllä Tero on varmasti hyvin lähellä omaa parasta tyyliään ollut parhaimmillaan, niin kuin Seppokin aikanaan, Piironen summaa.