Suomi 2013. Ohjaus: JP Siili. Tuotanto: Marko Talli. Kuvaus: Jyrki Arnikari. Leikkaus: Harri Ylönen. Musiikki: Pessi Levanto. Pääosissa: Teemu Selänne perheineen ja ystävineen, Hjallis Harkimo, Paul Kariya, Kalervo Kummola, Don Baizley. Kesto: 110 min.
Teemu Selänteen jääkiekkoilijan ura huipulla on jatkunut jo yli kaksi vuosikymmentä. Hänen saavutuksensa niin kotimaassa kuin NHL:ssä hakevat vertaistaan arvioidaan sitä sitten millä mittapuulla hyvänsä.
Selänne on koko kiekkomenestyksensä ajan ollut tiiviisti julkisuuden valokeilassa. Aikana, jolloin medialle on ollut tyypillistä estottomasti repostella yhtä lailla kohteidensa huippuja kuin aallonpohjia, tähden julkisuuskuva on säilynyt häkellyttävän positiivisena.
Teemu, koko kansan ”maitopoika”, ei ole missään vaiheessa joutunut kokemaan julkisuuden kiroja. Leveästi hymyilevän, yltiöpositiivisen velikullan imago on pysynyt kadehdittavan positiivisena.
JP Siilin (Ganes, Härmä) ohjaama dokumentti Selänne (2013) haluaa sukeltaa pintaa syvemmälle, ja kas, mitä päähenkilöstä paljastuukaan. Vajaa parituntinen elokuva kertoo Teemun olevan leveästi hymyilevä, yltiöpositiivinen velikulta.
Sankaritarina käydään seikkaperäisesti läpi lapsuudesta aina viime NHL-kauteen asti. Pojannappulan varttumista veljestrion poikkeuslahjakkuudeksi ja kansainväliseksi lätkälegendaksi kommentoivat paitsi vanhemmat ja muu lähipiiri myös tutut urheiluvaikuttajat Hjallis Harkimosta Don Baizleyyn.
Selänne on viihdyttävä muistelo viime vuosikymmenien kiekkohistoriasta, joka taatusti osuu ja uppoaa suomalaisten penkkiurheilijoiden kollektiiviseen tajuntaan. Teemun seurassa aika ei käy pitkäksi, mutta dokumentin asenne aiheeseensa herättää kriittisiä kysymyksiä.