Suhde, jossa ei ole säännöllistä seksielämää, ei ole parisuhde.
Olen jo vuosia ihmetellyt erilaisten virallisten seksiasiantuntijoiden nihkeyttä antaa mediassa vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: Kuinka usein parisuhteessa pitäisi harrastaa seksiä? Aihetta kierrellään ja kaarrellaan sekä pyöritellään ympäripyöreitä lauseita erilaisista haluista ja elämäntilanteista.
Joten tässä se kauan kaivattu vastaus nyt tulee: kun puhutaan parisuhteesta, minimimäärä seksin harrastamiselle on 1–2 kertaa viikossa. Näin simppeliä se on! Jos harrastat seksiä kumppanisi kanssa kerran kuussa, kyseessä ei enää ole varsinainen parisuhde. Puhumattakaan siitä, että väli venähtää useammiksi kuukausiksi – saati vuosiksi.
Turun ehkäisyneuvolan vastaavana lääkärinä toimiva Anneli Kivijärvi tiivisti tämän mainiosti pari kuukautta sitten Kauneus & terveys -lehden haastattelussa. Hän muotoili asian jokseenkin niin, että jos itse, puoliso tai lapset eivät ole vakavasti sairaana, parisuhteessa ei tulisi olla yli kahta viikkoa harrastamatta seksiä.
Suhde, jossa ei ole säännöllistä seksielämää, ei todellakaan ole parisuhde vaan jotain muuta. Se voi olla kaveruutta, kumppanuutta, vastenmielinen taakka tai mitä tahansa näiden väliltä, mutta aidosta PARIsuhteesta on silloin turha puhua. Toki tyhmempikin ymmärtää, että pää oksennusämpärissä tai räkä valuen kuumetaudissa kumpikaan osapuoli tuskin ihan kauheasti seksileikeistä innostuu – vakavista sairauksista puhumattakaan. Mutta selitykset, kuten ”meillä on pieniä lapsia”, ”vähän väsyttää” tai ”arki on niin rankkaa” ovat ihan turhia. Säännöllinen seksin harrastaminen toisi juuri sitä kaivattua jaksamista elämään ja vahvistusta parisuhteeseen (seksiä ei ihan turhaan kutsuta parisuhteen liimaksi).