Jep, jep. Oraaliseksi puhuttaa jälleen. En oikein tiennyt, pitäisikö minun nauraa vai ärsyyntyä, joten päädyin ärsyyntymisen puolelle, kun tajusin, että minua vihastuttaneen artikkelin "sankari" oli nainen.
Tanskalainen seksuaaliterapeutti kun tokaisi, että naisen pitää hyväillä suullaan miehen penistä kerran päivässä ainakin kahden minuutin ajan, jotta mies tuntisi olonsa rakastetuksi. Rakastetuksi! Voi sanonkomikäsentään.
Se, että kumppani ottaa miehensä peniksen suuhun kerran päivässä, on kuulemma rakastava tapa antaa huomiota ja tunnustusta – aivan kuten naista kehuttaisiin, että hän näyttää hyvältä uusissa housuissa.
Millainen mies perustaa itsetuntonsa siihen, että puoliso ottaa miehen peniksen suuhun kerran päivässä sen kuitenkaan johtamatta suihinottoon? Kuka kehtaa verrata peniksen suuhun ottoa kehuihin uusista housuista? Kyllä minä mieluummin annan värkkini sinun suuhusi kuin kuulen kehut vaatteistani.
Minäkin toivon, että minun puolisoni hyväilisi minun genitaalialueitani suullisesti, osoittaen näin kiintymystään. Joka päivä. Pari minuuttia. Kukapa ei? En vain ymmärrä, miksi on hyväksyttävää puhua suihinotosta ja miesten tarpeesta siihen, mutta yhtä hyväksyttävää on jättää puhumatta naisten halusta saada suuseksiä?
Miksi ei mies voi vaan yhtä lailla mennä alas ja antaa kielen tuottaa nautintoa? Miksi nainen, joka ei anna suuseksiä on ämmä, mutta mies on, noh mies? Jos et sinä polvistu minun eteeni valmiina tuottamaan nautintoa, en minäkään avaa suutani sinun mielihyväsi eteen.