MTV Uutisten politiikantoimittaja Vesa Kallionpää muistelee uutuuskirjassa puolisonsa Maarit Feldt-Rannan kuolemaa.
– Oli täysin selvää, että hän kuolee. Tieto oli järkyttävä. En silti vielä silloin ymmärtänyt sen lopullisuutta ja todellista merkitystä.
Näin muistelee MTV Uutisten politiikan toimittaja Vesa Kallionpää puolisonsa, kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan saamaa uutista syövän uusiutumisesta Mandia Anne Juutilaisen kirjoittamassa kirjassa Lähtösi jälkeen – Kertomuksia surusta ja selviytymisestä (Docendo).
Feldt-Ranta suhtautui kuolemaansa tyynesti ja rauhallisesti.
– Se helpotti myös minun suruani. Ajelimme autolla meren rantaan katselemaan maisemia ja hän jaksoi pysyä positiivisena. Toki välillä myös kinastelimme jostain jonninjoutavasta, Kallionpää muistelee.
Lääkäri oli kertonut Feldt-Rannan kolmannesta mahasyövästä tammikuussa 2019. Jo toisen kerran jälkeen terveydenhuollon tuomio oli ollut selvä: Jos vatsasyöpä vielä palaa, niin peli on pelattu. Ja niinhän se teki. Marraskuussa 2019 Feldt-Ranta menehtyi.
Ihmisten viimeisistä hetkistä on tapana kirjoittaa kauniisti. Rakkaat antavat töppäykset anteeksi, menehtyvä sanoo vielä kerran jotain viisasta ja nukkuu sitten rauhallisesti pois läheistensä ympäröimänä.
Kallionpään kokemus oli toisenlainen.
– Maaritin elämän loppu oli aivan turhan pitkä ja tuskainen. Vaikka Maarit sai vahvat lääkkeet ja lopulta hänet nukutettiin, näin hänen kärsimyksensä. Se oli väärin. Maarit olisi ansainnut paremman lähdön, Kallionpää kertoo.
Yhtenä päivänä energiaa vielä oli. Seuraavana päivänä sen enempää seisominen kuin syöminenkään eivät onnistuneet. Lääkäri suositteli saattohoitoa. Siellä Feldt-Ranta kieltäytyi nesteytyksestä.
– Heti saattohoitoon mennessämme hän pyysi minua googlettamaan, miten nopeasti ihminen kuolee janoon. Silloin vasta aloin aavistaa, millaista on kuolla maharungon syöpään, Kallionpää muistelee.
"Loppu oli turhan pitkä ja tuskainen"
Maarit Feldt-Rannan kuoleman jälkeen eutanasiaa ajava yhdistys otti Kallionpäähän yhteyttä. Ryhmään kuuluu niin poliitikoita, tohtoreita, pappeja kuin lääkäreitäkin. Kallionpäälle päätös oli helppo. Jo kihlattunsa kuolinvuoteelta lähtiessään hän oli todennut lääkärille kannattavansa kokemuksensa jälkeen eutanasiaa.
– Suostuin välittömästi. Olen sen Maaritille velkaa. Mutta on taustalla itsekäskin ajatus. Minäkään en haluaisi kuolla kärsien, Kallionpää toteaa.
Feldt-Rannan kuolema oli Kallionpään mukaan epäoikeudenmukainen. Ammattilaiset tekivät parhaansa, mutta kärsimys oli silminnähtävissä.
– Viimeisten viikkojen ja päivien muisteleminen on minulle yhä hyvin vaikeaa, Kallionpää myöntää.
– Se ei ollut oikea tai reilu tapa – se ei ollut hyvä kuolema. Potilas ja omaiset olisivat halunneet toisin. On sairauksia ja tilanteita, joissa eutanasia on armollinen, oikeutettu ja inhimillinen vaihtoehto, kun potilas itse sitä haluaa, Kallionpää sanoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
5:13
"Sitä toivetta yritän noudattaa"
Kansanedustaja Feldt-Rannan ja politiikan toimittaja Kallionpään välillä "jotakin tapahtui" keväällä 2013. Muutaman kuukauden kuluttua kaksikko tuppasi heräämään samasta sängystä.
Nyt marraskuussa Feldt-Rannan kuolemasta tulee kaksi vuotta.
– Maaritin lähtö näkyy jo ihan konkreettisesti kotonakin. Kukat ovat kuolleet ja kellastuneet käsiini. Maarit oli loistava kokki, nyt ruokailuni ovat muuttuneet vaatimattomiksi, Kallionpää kertoo.
Jos ihmisen viimeisistä hetkistä on toisinaan tapana kirjoittaa ehkä vähän valheellisinkin korulausein, niin samanhenkiseen kertomukseen kuuluu tyypillisesti myös läheisten surusta selviäminen.
– Maarit oli paljon positiivisempi kuin minä. Häneltä opin, ettei synkkään pyörteeseen kannata upota. Elämässä täytyy nähdä muitakin puolia, Kallionpää sanoo.
– Maaritin oma myönteisyys auttaa minua nyt. Haluan muistaa hänen valoisuutensa, iloisuutensa ja myönteisyytensä. Ehkä yhteisten vuosiemme aikana siitä tarttui jotain minuunkin, hän jatkaa.
Kallionpään mukaan Feldt-Ranta oli selvästi komentanut lapset pitämään häneen yhteyttä. Näin on myös tapahtunut. Kallionpäälle Feldt-Ranta puolestaan teki selväksi, että elämän täytyy jatkua puolison kuolemankin jälkeen.
– Sitä toivetta yritän noudattaa.