Kun hyvin palvelleelle saunalle tuli ikää reilut puolitoista vuosikymmentä, seinäverhoilun uusiminen tuli ajankohtaiseksi. Uudeksi paneeliksi valittiin lämpökäsitelty mänty.
Vaikka saunamaassa asutaankin, jostain kumman syystä saunan verhoilussa tehdään edelleenkin luvattoman usein pari tyhmää virhettä: ei huolehdita vapaan tuuletusraon jättämisestä paneelin taakse ja mikä pahinta – ei tehdä riittävän lujia vahvistuksia lauteiden ja kiukaan kiinnittämistä varten.
Kiinnitysvahvikkeiden on oltava kiinni runkorakenteissa. Missään tapauksessa esimerkiksi kiuasta ei saa kiinnittää vain paneelin varaan.
Nyt runkoon lovettiin kunnon koolinki lauteiden ja kiukaan kohdalle, levitettiin seiniin reilu 10 cm villaa ja peitettiin koko hoito tinapaperilla. Tinapaperin päälle kiinnitettiin vastaaviin kohtiin – melko tiuhaan – muutama pystysuora kapula, joiden läpi varsinaiset kiukaan ja lauteiden kannattimien kiinnitykset tullaan aikanaan tekemään. Ne ovat saman paksuiset kuin tinapaperin päälle tulevat tuuletus- ja kiinnitysrimatkin (22 mm) ja niiden tarkoitus on tietysti estää paneelin painuminen pussille näissä kohdissa, joissa kiinnitys vedetään paneelin läpi aina runkoon asti.
Tinapaperin päälle kiinnitetään pystysuoraan 22 x 50 mm rimat. Paneelin taakse on jäätävä yhtenäinen, pystysuora rako jossa ilma pääsee kiertämään. Jos paneeli asennettaisiinkin pystysuoraan, näiden pystyrimojen päälle pitäisi asentaa naulausrimoiksi vielä vaakarimoitus, johon paneelilaudat kiinnitettäisiin.
Kun tehdään saunapanelointia lämpökäsitellyllä puulla on tiedettävä, että käsittely happamoittaa puuta. Sen takia kiinnitystä ei saa tehdä tavallisilla, kuumasinkityillä tai galvanoiduilla nauloilla: ajan mittaan niistä syntyy puun pintaan, kannan ympärille musta rengas. Naulojen on oltava ruostumattomia; mieluiten haponkestäviä.
