Satavuotiaan Suomen historia ei ole vielä valmis – Näitä asioita historioitsijat arvioisivat uudelleen

Sillä historian luonteeseen kuuluu, ettei se koskaan valmistu, vaan uudet sukupolvet katsovat sitä uusin silmin. Itsenäisyyden satavuotisjuhlien kynnyksellä pyysimme kolmea historioitsijaa kertomaan, mitkä asiat he ottaisivat uuteen tarkasteluun. Näin professori Henrik Meinander, dosentti Teemu Keskisarja ja professori Martti Häikiö vastasivat.

Meinander: Suomen historia ei ole syntynyt Suomen sisällä

Professori Henrik Meinander ottaa esiin kolme asiaa, joissa suomalaisten historiankuva ei välttämättä ole kohdallaan. Ensimmäinen koskee sitä, miten vanha Suomi oikeastaan on.

– Ajatellaan, että Suomi on ollut aina olemassa, vaikka todellisuudessa se muodostui vasta 1800-luvun lopulla. Siihen asti Suomi Suomena oli pienen ryhmittymän, älymystön ja virkamiesten, ajatus, vaikkakin hallinnollisesti olemassa Venäjän suuriruhtinaskuntana (vuodesta 1809 asti).

Toinen unohtunut asia on Saksan merkitys Suomelle sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan yhteydessä. Unohtamisen voi ymmärtää, kun jälkimmäisessä kumppanina oli Hitlerin Saksa.

– Nyt kun niin paljon aikaa on kulunut, se olisi jo syytä myöntää, Meinander katsoo.

Kolmantena Meinander mainitsee pyrkimyksen tulkita historiaa Suomen sisäisenä kehityksenä, vaikka siihen ovat aina keskeisesti vaikuttaneet kansainväliset tekijät, etenkin talous ja geopolitiikka.

Keskisarja: Ruotsi on kiitollisuudenvelassa Suomelle

Dosentti Teemu Keskisarja ensimmäisen suomenkielisen romaanikirjailijan Aleksis Kiven haudalla Tuusulassa. Lehtikuva

Myös dosentti Teemu Keskisarja aloittaisi ajasta ennen itsenäisyyttä, mutta eri kulmasta kuin Meinander. Keskisarja katsoo, että Ruotsin vallan (vuoteen 1809) kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa.

– Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.

– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?

Hänen mielestään Ruotsi saisi myös olla kiitollinen Suomelle, jonka takana se on ollut suojassa (Venäjältä) tuhat vuotta.

Aikanaan historioitsijat pääsevät kiistelemään Suomen EU- ja euro-ratkaisuista. Nyt niistä on vielä liian lyhyt aika historialliseen arviointiin, mutta Keskisarja odottaa keskustelusta vielä joskus yhtä kiihkeää kuin talvisodan syiden selvittelystä taannoin.

Häikiö: Miksi punaiset kapinoivat kansanvaltaa vastaan?

Professori Martti Häikiö Bulevardin ja Annantalon kulmassa Helsingissä. Suomen laillinen pääministeri, senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud piileksi talossa punaisten otettua vallan Helsingissä 1918. Lehtikuva

Professori Martti Häikiön mielestä vastaamaton kysymys koskee sitä, miksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue päätyi laittoman vallankumouksen tielle 1917–18 saatuaan jo kertaalleen enemmistön eduskuntaan (1916–17) sekä keskeiset vaatimuksensa läpi lainsäädännöksi asti.

Silti punakaarti miehitti Helsingin ja senaatin puheenjohtaja eli pääministeri P. E. Svinhufvud joutui piilottelemaan kaupungissa henkensä kaupalla, kunnes pääsi pakoon.

Häikiö pitää sisällissotaa Suomen historian hirvittävimpänä tragediana, jonka rakenteellisista taustasyistä ja uhrien kokemuksista on kirjoitettu paljon.

– Mutta kapinan syyt ja siihen ajautuminen puuttuvat uudemmasta tutkimuksesta. Se on olematon suhteessa kevään 1918 tragedian kirjamäärään, hän sanoo.