Eläin ei ole lelu, joka hankitaan hetkeksi ihmistä viihdyttämään, vaan perheenjäsen, josta tulee pitää huolta jopa 10–20 vuoden ajan. Lemmikin omistaminen vaatii ihmiseltä innostusta, rakkautta sekä rahaa, ja eläimeltä kykyä olla yksin sekä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Koronaepidemia ja sen aiheuttamat poikkeustoimet näkyvät ihmisten haluissa hankkia lemmikkejä. Niin koiranpentujen kuin kissojenkin kysyntä on kasvanut selvästi, kun koteihinsa pakotetut ihmiset hakevat seuraa ja iloa päiviinsä.
SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja Maria Lindqvist ja Kennelliiton hallituksen jäsen ja Suomen Koirankasvattajat ry:n puheenjohtaja Vesa Lehtonen näkevät ilmiössä hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on erityisesti se, että lemmikin hankkiminen koronakriisin aikana mahdollistaa tiiviin ja pitkän tutustumisjakson, kun uusi omistaja on paljon kotona.
Toisaalta on iso riski, että eläin ei sosiaalistu muihin eläimiin, ihmisiin sekä normaalitilanteisiin, kuten ihmisvilinään ja julkisiin liikennevälineisiin. Epidemian aikana eläimen hankkivan ihmisen tulee erityisesti panostaa siihen, että lemmikki tottuu olemaan yksin ja muiden kanssa. Lemmikin kouluttamiseen täytyy varata aikaa ja energiaa. Niitä pitäisi löytyä ihmiseltä myös poikkeusolojen jälkeen.
Koronakuritus nimittäin loppuu joskus. Sosiaalisen eristäytymisen laukaisema kaipuu lemmikkiin saattaa syrjäyttää ymmärryksen lemmikinomistajan arjesta. Eläin tarvitsee omistajansa aikaa, huolenpitoa ja varoja myös koronaepidemian jälkeen.