Lastensairaala ei ole ainoa keräysrahan tarvitsija Suomessa, vaan keräysrahoitusta tarvitaan myös saattohoidon kehittämiseen. Terhokodin johtaja Juha Hänninen kertoo Studio55.fi -haastattelussa, ettei maassamme panosteta tarpeeksi kuolevien hyvään hoitoon.
– Se, että ihmisen pitää kärsiä kuollessaan elämän lopulla, niin itse asiassa olen käyttänyt siitä sanaa ihmisoikeusrikkomus, että näin ei saa olla, sanoo Helsingissä sijaitsevan saattohoitokoti Terhokodin johtaja Juha Hänninen.
Hännisen mukaan saattohoito määritellään lyhyesti siten, että se on turvallisuuden luomista sellaisessa tilanteessa, jossa ihmiset ovat kaaoksen vallassa, esimerkiksi kun perheenjäsen on kuolemassa.
– Saattohoidolla tilanteeseen tuodaan henkistä ja psyykkistä turvaa. Helpotetaan niitä fyysisiä oireita, mitä potilailla on, sanoo Hänninen.
Tänä vuonna osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan saattohoidon kehittämiseen. Hännisen mukaan yhteisvastuukeräyksestä saatu raha käytetään saattohoidon koulutukseen.
– Me koulutamme kouluttajia, jotka edelleen sitten vievät tätä hoitamisen kulttuuria ja uskallusta hoitaa kaikkialle: perusterveyden huoltoon, terveyskeskuksiin, palvelukoteihin, hoivakoteihin ja niin edelleen. Meillä on suunnitelmissa järjestää yli 400 koulutustilaisuutta seuraavan kahden vuoden aikana.
Vuosittain Suomessa noin 15 000 ihmistä on saattohoidon tarpeessa. Helsingin lisäksi saattohoitokoteja on vain Tampereella, Turussa ja Hämeenlinnassa. Saattohoitoa annetaan myös julkisella sektorilla, kuten terveyskeskusten vuodeosastoilla ja kaupunginsairaaloissa.
– Hoidamme saattohoitokodeissa noin 10 prosenttia niistä ihmisistä, jotka vuosittain tarvitsevat saattohoitoa, sanoo Hänninen.
– Se, että toiminta toteutetaan nyt keräyksellä, toteutetaan näin sen vuoksi, ettei sitä millään muulla tavalla ole toteutettu. Yhteiskuntavastuukeräyksen avulla yritetään potkaista käyntiin saattohoito ympäri maata, Hänninen toteaa.
Tärkeä osa saattohoitoa on Hännisen mukaan kuolevan potilaan läheisten ja omaisten auttaminen.
– Me Terhokodissa otamme mukaan omaiset ja läheiset heti alusta saakka. Pyrimme tukemaan heitä siinä raskaassa tilanteessa, missä he ovat.
Hännisen mukaan läheisen kuolema voi jättää iänikuisen, loppuelämän kestävän trauman, jos kuolema on koettu kamalaksi. Näin voi olla, jos potilaalla on ollut kipuja, eikä potilas ole saanut tarpeeksi hoitoja.
– Auttamalla pyrimme siihen, että olisi mahdollisimman vähän traumatisoituneita ihmisiä, jotka kokevat kuoleman kamalaksi.
Miten lähestyvä kuolema muuttaa ihmistä? Katso Hännisen haastattelu kokonaisuudessaan!