Suomessa päästään suhteellisen harvoin jännittämään, kuinka jatkokaudelle halajavan puolueen puheenjohtajan käy. Vaikka istuvan puheenjohtajan haastaminen onkin yleistynyt, se ei silti ole mitenkään tavanomaista, arvioi poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
– Ei se yleistä ole. Se vaatii yleensä huonon tilanteen, josta etsitään uutta alkua, Vares sanoo STT:lle.
Lisäksi tutkijan mukaan istuvan puheenjohtajan on toisinaan haastanut ehdokas, joka ei varsinaisesti ole edes odottanut voittavansa vaan on halunnut esimerkiksi muovata omaa profiiliaan.
– Tilanteita, joissa on tosissaan haastettu istuva puheenjohtaja, on tullut eteen enemmän vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Vares kertoo.
Hän myös huomauttaa, että asiaa on hedelmällistä tarkastella vasta 60- ja 70-luvulta lähtien, koska vasta silloin puheenjohtajat nousivat merkittävimpään asemaan puolueissa. Ennen tätä heitä pidettiin enemmän organisaatioiden pyörittäjinä kuin puolueiden poliittisten linjojen vetäjinä.
Lue myös: Katri Kulmuni yllättyi Annika Saarikon lähdöstä keskustan puheenjohtajakisaan
Millainen syksyn puheenjohtajakisasta on tulossa? Katso Pöllöraadin keskustelu: "Keskustan puheenjohtajaa ei ole haastettu vuosikausiin"
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunion mukaan myös kansainvälisesti tarkasteltuna puolueen puheenjohtajat vaihtuvat nykyään tiiviimpään tahtiin.– Puheenjohtajuuksista on tullut tuulisempia paikkoja, hän sanoo STT:lle.