Entinen mäkihyppytähti Toni Nieminen palasi 16-vuotiaana saavuttamaansa olympiamenestykseen lennokkaasti Vesa-Matti Loirin Pelimies Vesku -podcastissa.
V-tyylin omaksunut Nieminen nousi raketin lailla kansainväliselle mäkihyppyhuipulle kaudella 1991–92. Albertvillen olympiakisat 1992 olivat 16-vuotiaalta suomalaisnuorukaiselta tarunhohtoista jälkeä, kun normaalimäen pronssin jälkeen tuli järjestyksessä joukkuemäen ja suurmäen kultaa.
Vaikka Nieminen ponkaisi heti ensimmäisessä olympiakilpailussaan pronssille, nuorta ja äärettömän voitontahtoista poikaa saavutus ei tyydyttänyt.
Nieminen koki pronssinkin tappiona, eikä hän pystynyt sietämään häviämisen tunnetta.
– Olin äkäinen kuin ampiainen. Meinasin paiskoa kamat pukukopin seinästä läpi, kun hävisin. En ymmärtänyt ollenkaan, että pronssi ekassa olympiastartissa on ihan kohtuukova suoritus, Nieminen puheli Loirille.
LUE MYÖS: Ex-mäkikotka Toni Nieminen ojensi auttavan kätensä – on nyt mukana elvyttämässä rakastamaansa lajia
Albertvillen normaalimäen kaksi ensimmäistä sijaa olivat vallanneet itävaltalaiset Ernst Vettori ja Martin Höllwarth. Niemisen mielessä pyöri Matti Nykäselle aikanaan olympiavoittojenkin kunniaksi soitettu Maamme-laulu, ja hän kihisi kuullessaan palkintopallilla muuta musiikkia.
– Muistan vieläkin tunteen, että jumalauta, näissä kisoissa ei enää Itävallan kansallislaulu soi.
"Minä suutuin ihan totaalisesti"
Seuraavana vuorossa oli joukkuemäki, johon Itävalta lähti ylivoimaisena ennakkosuosikkina. Niemisen sanoin Suomen piti taistella hopeasta ja pronssista, eikä sinivalkojoukkueella pitänyt olla mitään jakoja Itävaltaa vastaan. Mutta.
