USA 2001. Ohjaus ja käsikirjoitus: David Mamet. Kuvaus: Robert Elswit. Leikkaus: Barbara Tulliver. Lavastus: David Wasco. Musiikki: Theodore Shapiro. Tuotanto: Art Linson, Elie Samaha, Andrew Stevens. Pääosissa: Gene Hackman, Danny DeVito, Delroy Lindo, Sam Rockwell, Rebecca Pidgeon, Ricky Jay. Kesto: 111 min.
David Mametin edellinen elokuva, hersyvä komedia elokuvanteosta State and Main vei ohjaaja/käsikirjoittajan pienelle syrjähypylle petoksen ja jännityksen kiemuroista. Ryöstö on kuitenkin taas perinteisempää Mametia, missä juuri mikään ei ole sitä miltä ensin näyttää - selvää jatkumoa siis elokuville Pelin henki (1987), Homicide (1991) ja Espanjalainen vanki (1997).
Elokuva kertoo jalokiviä työkseen ryöstelevästä Joe Mooresta (Hackman), jota alkaa lähestyä se legendaarinen viimeinen keikka. Moorelle keikkoja välittävä ja oman osansa kakusta halajava Bergman (DeVito) uskoo miehen kuitenkin kahmivan koko saaliin itselleen, ja hän panee mukaan Mooren jengiin liipasinherkän veljenpoikansa Jimmy Silkin (Rockwell). Vyyhti alkaa kiristyä kun peliä kehittyy Silkin ja Mooren naisystävän Franin (Pidgeon) välille jengin muiden jäsenten yrittäessä kaikin keinoin hoitaa ryöstöhommaa himaan.
Mamet on mestari rakentelemaan uskottavia asetelmia ja sitten kääntämään ne yhtäkkiä päälaelleen. Ikääntyvät eläkkeelle halajavat rosvot eivät enää kykene luottamaan toisiinsa, kaikki haluavat turvata oman ruusuisen tulevaisuutensa. Tapahtumat ajautuvat vääjäämättömään umpikujaan, mutta Mametilla löytyy hihastaan koko ajan uusia, katsojan penkkiin naulitsevia kortteja.
Toiminta ei ole koskaan ollut Mametin leipälaji, mutta Ryöstössä paukutellaan pyssyjä yllättävänkin paljon. Tämä vie ehkä osaltaan pois jännitettä ja mahdollisuuden "älyllisemmästä" välienselvittelystä - mutta toisaalta se on tietenkin omiaan lisäämään leffan suosiota. Toiminta kun myy aina vaan.