Mainos

Rupsahdatko rouvana?

Tarvitseeko vaimon enää laittautua aviomiestään varten, vai voiko itsensä antaa rupsahtaa heti kun valat on vannottu?

Eräs sulhanen ihmetteli, kun tuore vaimo pukeutui häistä seuraavana päivänä jo aamusta harmahtavaan t-paitaan ja tuulihousuihin entisten jakkupukujen, neuletakkien, siistien housujen ja paitapuseroiden sijaan, vaikkei ollut menossa ulkoilemaan. Sulho ei tiennyt vaimollaan moisia vaatteita olevankaan.

– Mikä vika niissä aikaisemmissa vaatteissa oli? ihmetteli mies sitten kerran ääneen, kun vaimo oli nähtävästi muuttanut tyyliään pysyvästi. Poissa olivat lähes kaikki meikit, silitystä tarvitsevat vaatteet, kiharretut hiuslaitteet, korkeat korot ja ranskalaistyyppiset rakennekynnet.

– Miten niin mitä vikaa? kysyi vaimo ihmeissään.

– Nehän ovat pitemmän päälle hemmetin epämukavia kuteita, eikä minun kai enää tarvitse niitä käyttää? Mehän olemme naimisissa jo.

Kauniit vaatteet olivat siis vain pyydystysvälineitä, eikä vaimo katsonut aiheelliseksi laittautua entiseen tapaan vain miestään varten? Tämä arkirealismi oli kova kolaus miehiselle itsetunnolle eikä luvannut hyvää alkaneelle liitolle.

Saalis on koukussa

Harva asiaa puolisolleen noin suoraan sanoo, mutta varmasti tarinassa piilee hiukkanen totuuttakin. Kun saalis on koukussa, on monelle levon aika. Ihannetapauksessa puolisot tuntevat toisensa jo niin hyvin etukäteen, ettei edellä kerrotun kaltaisin yllätyksiä tule, mutta vielä on niitäkin, jotka vetävät tiettyä roolia papin aameneen saakka ja riisuvat naamionsa vasta sen jälkeen.

Ani harva haluaa varsinaisesti huijata, mutta luulee pelaavansa samoilla säännöillä kuin toinenkin: vasta häiden jälkeen on lupa ottaa rennosti ja olla lopultakin oma itsensä.

– Täytyy myöntää, että seurusteluaikana pesin meikit pois naamasta vasta nukkumaan mennessä, mutta nyt puhdistan kasvot heti kotiin tultua, sanoo 25-vuotias Jaana vähän syyllisen näköisenä.

– Vapaapäivinä en myöskään enää käytä muita koruja kuin kihla- ja vihkisormusta, ja tukkaani en ole käyttänyt kampaajalla juuri ollenkaan hääpäivän jälkeen. Väännän itse töihin jonkinlaisen siistin nutturan, koska olen asiakaspalvelussa, mutta laittautumishalu on kyllä aika tavalla laimentunut.

– Selitän itselleni, että miehelleni olen varmasti kaunis, oli päälläni mitä tahansa ja paklasinpa tai en. Totta toinen puoli, mutta esimerkiksi vaatteiden kanssa olen vain laiska. Nyt minun ei enää tarvitse tehdä vaikutusta keneenkään, joten valitsen kotona vain mahdollisimman kiristämättömät ja puristamattomat vermeet, Jaana jatkaa.

Koska mies ei kuitenkaan huomaa...

– Miten se nyt menikään se laulu, jossa sanotaan jotenkin niin että "Rupsahda rauhassa rakkaani mun"? miettii puolestaan 37-vuotias Ulla.

– Naimisiin mentyäni vannoin, ettei minusta ainakaan ikinä tulisi mitään rauhassa rupsahtanutta kotihiirtä.

– Tätä innostusta kesti ensimmäiset kuusi kuukautta. Laitoin itseäni jopa enemmän kuin ennen ja vaihdoin jopa vaatteita kotipäivälliselle amerikkalaisten saippuaoopperoiden mallin mukaan. Mies ei kuitenkaan tuntunut huomaavan mitään, oli minulla päällä sitten hame tai työhaalari.

– Sitten rupesin pikkuhiljaa lipsumaan linjastani. Varmaan ajattelin jotenkin niin, että meillä kahdella on niin paljon tärkeää yhteistä tekemistä ja puhumista, ettei ulkonäön kanssa tarvitse niin pingottaa... Vuoden sisään opin hyppäämään kulahtaneisiin kotivaatteisiin heti kotiovella, Ulla selvittää.

Remputtimet ja kemputtimet

– Kell ei oo riihiremputtimia, sill ei oo kirkkokemputtimia, sanottiin aikanaan meillä Pohojanmaalla, tokaisee 34-vuotias Jari.

– Toisin sanoen naisen ei toki tarvitse olla kaiken aikaa tiptop, mutta joka tilanteeseen on oltava sopivasti puettu ja laitettu.

– Verkkarit täytyy olla päällä silloin kun on niitten aika, mutta ei tavalliseen koti-iltaan ellei olla menossa yhdessä juoksemaan. Onhan naisillakin siistejä farkkuja ja "parempia college-puseroita". Itsekin riisun pikkutakin ja skragan töistä tullessa, mutta jätän vaimon iloksi kauluspaidan ja suorat housut, jos ei satu olemaan tiedossa pihatöitä tai renkaan vaihtoa, Jari huomauttaa.

– Ihmetyttävät kyllä vähän ne naiset, jotka ovat töissä ihan erinäköisiä kuin kotona miehelleen. Oma asiansa tietysti, mutta vähän pistää ihmettelemään, kun nämä naiset sanovat, että he haluavat olla kotona rauhassa oma itsensä. Herää kysymys, keitä he sitten mielestään töissä ovat ja miksi ovat sellaiseen paikkaan hakeutuneet, missä täytyy pitää yllä jotakin vastentahtoista roolia, hän päättää.

Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.