Tarvitseeko vaimon enää laittautua aviomiestään varten, vai voiko itsensä antaa rupsahtaa heti kun valat on vannottu?
Eräs sulhanen ihmetteli, kun tuore vaimo pukeutui häistä seuraavana päivänä jo aamusta harmahtavaan t-paitaan ja tuulihousuihin entisten jakkupukujen, neuletakkien, siistien housujen ja paitapuseroiden sijaan, vaikkei ollut menossa ulkoilemaan. Sulho ei tiennyt vaimollaan moisia vaatteita olevankaan.
– Mikä vika niissä aikaisemmissa vaatteissa oli? ihmetteli mies sitten kerran ääneen, kun vaimo oli nähtävästi muuttanut tyyliään pysyvästi. Poissa olivat lähes kaikki meikit, silitystä tarvitsevat vaatteet, kiharretut hiuslaitteet, korkeat korot ja ranskalaistyyppiset rakennekynnet.
– Miten niin mitä vikaa? kysyi vaimo ihmeissään.
– Nehän ovat pitemmän päälle hemmetin epämukavia kuteita, eikä minun kai enää tarvitse niitä käyttää? Mehän olemme naimisissa jo.
Kauniit vaatteet olivat siis vain pyydystysvälineitä, eikä vaimo katsonut aiheelliseksi laittautua entiseen tapaan vain miestään varten? Tämä arkirealismi oli kova kolaus miehiselle itsetunnolle eikä luvannut hyvää alkaneelle liitolle.



