Ruotsalaisvakooja Stig Berglingin pako ajoittui kylmän sodan loppuvuosiin. Mitä silloin oikein tapahtui? Yllä olevalla videolla Rikospaikan juttu paosta. Juttu on alun perin julkaistu vuonna 2019.
”Työmiehet olivat kiinnittäneet pariskuntaan sen vuoksi huomiota, koska olivat ajatelleet pariskunnan olleen lemmiskelemässä ruokatunnilla ja suutelivat siinä vielä ennen eroamistaan.”
Näin keskusrikospoliisin konstaapeli kirjasi Tapiolassa työskennelleen kaivinkonekuljettajan kuulusteluun. Tämä oli ainakin nykytiedon valossa ainoa varma suomalaishavainto ruotsalaisvakooja Stig Berglingistä pakomatkalla Suomen poikki 1987.
Ruotsin turvallisuuspoliisissa ja puolustusvoimissa työskennellyt Stig Bergling ehti myydä Ruotsin salaisuuksia Neuvostoliittoon kymmenkunta vuotta ennen kuin jäi kiinni vuonna 1979. Hänet tuomittiin vakoilusta elinkautiseen.
Bergling antoi Neuvostoliittoon tietoja muun muassa Ruotsin rannikkopuolustuksesta. Toiminta oli hyvin vahingollista ja turvallisuuspoliisin käytännöt jouduttiin muuttamaan. Aikanaan vahinkojen korjaamisen laskettiin maksaneen nykyrahassa noin sata miljoonaa euroa.
Kahdeksan vankilavuoden aikana Berglingillä oli ollut useita saatettuja lomia ja yksi aiempi valvomaton vaimonsa luokse. Turvallisuusviranomaiset pitivät Berglingiä edelleen kansallisena turvallisuusriskinä. Hän käytti nimeä Eugen Sandberg.
Supo salaa arkistonsa
Pyysimme keskusrikospoliisilta ja suojelupoliisilta aineistoa tähän juttuun. Krp:stä löytyi mapillinen lehtileikkeitä ja satunnaisia asiakirjoja, jonka saimme käyttöömme. Suojelupoliisi ei tinkinyt 60 vuoden salassapitoajasta, eikä antanut asiakirjoja.
Jutun tekoon on käytetty myös tänä vuonna julkisiksi tulleita ulkoministeriön salaisia asiakirjoja vuodelta 1994 ja aiemmin julkisiksi tulleita vuoden 1987 papereita.
Lähteenä on käytetty myös Stig Berglingin 1996 julkaistua kirjaa ”Aldrig mera fri” sekä uutisjuttuja.
Jutussa on käytetty myös henkilölähteitä, mutta pääosin tiedot perustuvat yllä mainittuihin.
5. lokakuuta vuonna 1987 vartija saattoi Berglingin vaimonsa luokse kerrostaloon Rinkebyhyn. Kaksi Säpon miestä valvoi autossa ulkona. Yöllä pakosuunnitelma laitettiin käyntiin. Autojakin oli useita. Kahden tunnin harhautuksen jälkeen lenkkiasuun pukeutunut Bergling tapasi Opel Asconassa odottavan vaimonsa.
Vaimo oli ratin takana, koska Bergling oli viimeksi ajanut autoa vuonna 1979. Pakoa oli turha riskeerata ajovirheeseen.
Bergling kertoo kirjassaan, että sumu tiheni ja ajamisesta tuli vaikeaa. Toisaalta keli oli pakomatkaan mitä parhain. Loppumatkan Grisslehamniin he ajoivat pikkuteitä. Satamasta lähti aamulla lautta Eckeröhön ja pariskunta istui muutaman tunnin matkan autossaan.
Yhden aikaan iltapäivällä Berglingin Ascona kääntyi Maarianhaminan Pohjoisella Esplanadilta sijaitsevan Neuvostoliiton konsulaatin takapihalle. Stig Bergling ilmoitti hakevansa poliittista turvapaikkaa. Neuvostovirkailija ei ollut uskoa tätä.
Pako huomataan
Samaan aikaan Rinkebyssa Berglingin vartija soitti vaimon asunnon ovikelloa. Pako paljastui, mutta sekaannusten takia kansallinen yleishälytys annettiin vasta iltakymmenen jälkeen.
Ruotsin poliisi lähetti etsintäkuulutuksen kuvineen maailmalle. Sitä täydennettiin useaan otteeseen.
Neuvostoliiton Maarianhaminan konsuli oli Helsingissä, eikä varsinaista asiaa uskallettu viestiä puhelinlinjojen välityksellä, koska pelättiin suomalaisten puhelinkuuntelua. Konsuli palasi Maarianhaminaan pikavauhtia.
Suunnitelma oli selkeä. Berglingit saisivat jatkaa pakoa omin toimin ja tapaaminen sovittiin seuraavaksi päiväksi Helsinkiin. Pariskunta sai konsulaatissa levätä ja heille tarjottiin ruokaa.
Viking Turella lähtisi Maarianhaminasta kohti Naantalia kello 23.45. Illan pimennyttyä parin tunnin nokoset ottaneet Berglingit jättivät konsulaatin ja ajelivat pitkin Maarianhaminan katuja.
He eivät uskaltaneet pysäköidä siltä varalta, että poliisi kiinnittäisi huomiota parkkeeratuissa autoissa istuviin ihmisiin. Lyhytaaltoradiolla he kuuntelivat Ruotsin radiouutisia, mutta siellä ei kerrottu mitään suurvakoojan paosta.
Suurhälytys Ruotsissa annettiin kymmenen aikaan illalla, mutta Suomessa Supo oli saanut Säpolta ilmoituksen paosta (kuva) jo aikaisemmin iltakuuden jälkeen ja siitä oli informoitu krp:tä. Suuroperaatiota ei ollut saatu aikaan ja Berglingien kuvat jaettiin rajanylityspaikoille vasta seuraavana päivänä.
Kun Ruotsista lähtenyt Turella kiinnittyi Maarianhaminan satamaan, paikalle tuli siviiliasuisia poliiseja, Bergling kertoo kirjassaan. He tarkastivat laivasta ulosajavat autot, mutta lähteviin ei kiinnitetty mitään huomiota.
Naantalissa laivasta ulosajettaessa Stig Bergling näytteli miestä, joka oli ottanut laivamatkalla muutaman drinkin liikaa ja autoa ajava vaimo nyrpisteli nenäänsä. Auton suuntaan vilkaissut poliisi viittoi heidät eteenpäin.
Tuolloin iltapäivälehtien painoksia ilmestyi siten, että vielä aamun tiedot ehtivät päivän lehteen. Iltalehdessä oli haastateltu Naantalin poliisia.
Matkalla Helsingin suuntaan Berglingit eivät nähneet yhtään poliisia.
Maarianhaminan konsulaatissa oli neuvottu jättämään auto Tapiolaan. He pysäköivät ensin työmaakopin viereen Etelätuulentielle, mutta työmiehet neuvoivat heitä ajamaan auton kauemmaksi, koska siinä pian räjäytettäisiin kalliota.
Berglingit siirsivät auton läheisen tennishallin kupeeseen, ottivat vaatteita ja lähtivät käsi kädessä kävelemään ensin Revontulentien suuntaan ja siltä kääntyen Heikintorin suuntaan.
Kello oli tuolloin 12.15.
– Työmiehet olivat kiinnittäneet pariskuntaan sen vuoksi huomiota, koska olivat ajatelleet pariskunnan olleen lemmiskelemässä ruokatunnilla ja suutelivat siinä vielä ennen eroamistaan, kuulusteluun kirjattiin, mutta vasta päiviä myöhemmin.
Berglingillä oli vaaleansininen klubitakki, suorat housut, lippalakki ja aurinkolasit, vaikka oli sateinen sää. Naisella puolestaan harmaa, pitkä ulsteritakki, villapusero ja käsilaukku.
Nyt oli keskiviikko 7. lokakuuta ja Ascona löydettäisiin paikalta vasta lauantaina aamupäivällä.
Bergling kertoo kirjassaan, että he vaihtoivat Tapiolassa rahaa ja kävivät tavaratalossa syömässä. Siellä kaksi miestä tuijotteli heidän pöytäänsä ja kun toinen meni puhelinautomaattiin soittamaan, Berglingit lähtivät. Taksissa he puhuivat saksaa harhauttaakseen kuskia.
Tapaaminen Neuvostoliiton yhteyshenkilön kanssa oli sovittu tiettyyn kellon aikaan Stockmannin sisäänkäynnille. Ketään ei kuitenkaan ollut paikalla. Bergling kiersi talon kahdesti ja tarkisti muut ovet siltä varalta, että paikasta olisi tullut väärinkäsitys.
Pettyneet Berglingit menivät kahville. Heillä ei ollut edes käsitystä siitä missä Neuvostoliiton suurlähetystö sijaitsi. Turistitoimistosta löytyi kuitenkin kartta ja asia selvisi.
He eivät uskaltaneet mennä lähetystöön valoisana aikana, joten he kävelivät Kaivopuistossa maisemia katsellen.
Pimeän tultua he kävelivät lähetystöön.
Ruotsissa kohu kasvoi
"Nyt riittää", otsikoi Expressen. "Skandaali", huusi Aftonbladet. Virkamiesten töppäykset raivostuttivat edelleen Olof Palmen tutkinnan virheitä ja tuloksettomia sukellusvenejahteja ihmettelevät ruotsalaiset. Poliisit syyttelivät vankilaviranomaisia ja päinvastoin.
Suojelupoliisissa otaksuttiin, että Berglingit oli viety keskiviikkona 7. lokakuuta kello 10.30 lähteneellä Georg Otsilla Tallinnaan. Krp:n asiakirjassa Tallinnan ja Puolan laivat oli merkitty erikseen (kuva).
Kansalaisilta tulvi vihjeitä supoon, mutta ne eivät paikkaansa pitäneet.
Tosiasiassa Berglingit olivat edelleen lähetystössä. Ulkonakaan ei saanut käydä saati sitten vetää verhoja heille kaupallisen lähetystön puolelta osoitetun huoneen ikkunasta. He seurasivat jahtia ruotsinkielisistä lähetyksistä ja saivat uudet vaatteet Opel Asconaan jääneiden tilalle.
Torstai ja perjantai olivat hiljaisia päiviä. Lauantaina Berglingille kerrottiin, että Moskovasta oli saatu lupa operaatioon. Heidät vietäisiin autolla Leningradiin.
Samana päivänä aamun lehdissä oli julkaistu tieto (kuva) vaimon vuokraaman ja palauttamatta jääneen Opel Asconan rekisterinumerosta.
Sivullinen tunnisti auton Tapiolan tennispuiston parkkipaikalta ja ilmoitti poliisille. Myön MTV:n uutistoimitus sai siitä vinkin ja kiirehti paikan päälle. Tieto poliisin sisällä kulki huonosti ja keskusrikospoliisissa autosta saatiin tieto vasta julkisuuden kautta. Tämä johti sisäisiin selvityksiin.
Auto siirrettiin Espoon poliisiin, jossa se tutkittiin (kuva) illalla, kun ruotsalaiset tutkijat ehtivät Suomeen.
Yksi Bergling-jutussa mukana olleista suomalaisista ihmettelee yhä ruotsalaisten toimintaa. Hänen mukaan olisi pitänyt tehdä tiedusteluja, mutta ruotsalaiset halusivat järjestää heti tiedotustilaisuuden, jollainen Espoon poliisiasemalla pidettiinkin (kuva alla).
– Se oli yksi osa ruotsalaisten huikeassa hölmöilyjen sarjassa, nyttemmin eläkkeellä oleva mies sanoi.
Etsinnässä saatiin Berglingin sormenjäljet. Kilometrilukemista voitiin todeta, että autolla oli vuokrauksen jälkeen ajettu 414 km, joten mahdollisuudeksi jäi vain laivareitit Turkuun tai Naantaliin. Pohjoinen reitti Tornion kautta voitiin sulkea pois.
Silti ei saatu varmuutta, että juuri Berglingit olivat auton Tapiolaan jättäneet. Sitä spekuloitiin myös harhautukseksi.
Lauantaina Ruotsista tuli myös vihje, että Berglingin vaimolla oli tuttava, joka asui Kajaanissa. Naista ei saatu samana päivänä haastateltua, koska hän oli puolukassa. Paikalla ollut avomies kertoi, etteivät he ole olleet viime aikoina matkoilla, mutta Elisabeth toki oli tuttu. Mitään yhteyttä ei ollut viime aikoina pidetty. Myöhemmin iltapäivällä marjasta palannut nainen vahvisti tiedot.
Poliisille tuli muitakin vihjeitä, mutta Berglingejä ei löytynyt.
Poliisi tulosti lukuisia kuvia Berglingistä, kun havaintoja etsittiin.
Samoihin aikoihin kun lauantain Kymmenen uutisissa kerrottiin auton löytymisestä ja Ruotsin poliisi piti Espoossa tiedotustilaisuutta, Berglingit vietiin Vaalimaalta rajan yli.
Bergling piiloutui Hondan takakonttiin
Bergling kuvaili kirjassaan kuinka lauantai-iltana Tehtaankadun lähetystön kellarissa oli liikettä. Autoja tuli ja meni jatkuvasti. Hän kirjoitti nähneensä samaa taktiikkaa aikanaan Tukholmassa. Tällainen lisääntynyt toiminta oli Säpolle viesti siitä, että neuvostoliittolaisilla oli jotain vireillä. Silloin Säpo aina lähetti kaikki liikenevät voimansa kaupungille.
Bergling kipusi diplomaattikilvin varustetun Honda Accordin takaluukkuun ja vaimo istui peruukilla naamioituneena takapenkillä. Autossa oli kuljettaja, sotilasasiamies ja hänen vaimonsa sekä Berglingit. Auto lähti liikkeelle samaan aikaan parin muun kanssa.
Kymmenen minuutin matkateon jälkeen auto pysähtyi ja Stig Bergling pääsi takapenkille sotilasasiamiehen ja vaimon väliin.
Bergling kertoi ihmetelleensä sitä, että istuisiko hän paraatipaikalla parin sadan kilometrin matkan. "Kaikki on kontrollissa", sotilasasiamies oli sanonut ja kertoi, että perässä tuli auto, jossa oli neljä GRU:n miestä.
Bergling ihmetteli, kun poliiseja ei näkynyt missään. Viisi kilometriä ennen rajaa Bergling palasi takaluukkuun ja auto ylitti rajan ilman ongelmia.
Muutaman kilometrin ja tarkastuspisteen jälkeen Neuvostoliiton puolella auto pysähtyi pimeän metsän kohdalla ja eversti avasi takaluukun. Vaimokin komennettiin ulos.
Everstillä oli asiakirjasalkku kädessään. Hän kertoi, että Moskovasta saadun ohjeen mukaan heidät oli tuotava rajan yli, jotta Berglingit voisivat kadota.
Bergling kertoi, että tuossa vaiheessa hän ajatteli everstin vetävän salkusta aseen ja ampuvan heidät. Itä-Karjalan sudet ja karhut huolehtisivat lopusta. Salkusta nousikin votkapullo.
Etsintä Suomessa jatkui
Uutinen auton löytymisestä nosti Bergling jahdin Suomessa toiseen potenssiin.
"Bergling huiputtaa yhä poliisia", Uusi Suomi otsikoi maanantaina 12. lokakuuta 1987. "Hotellien yöpyjät ja laivamatkustajat seulontaan", kirjoitti Ilta-Sanomat.
Vähitellen jutut vähenivät ja Bergling nousi julkisuuteen vain satunnaisesti.
Esimerkiksi helmikuussa 1989 Svenska Dagbladet kirjoitti, että Berglingit olisi viety Espoon Mankkaalla toimivan neuvostoliittolaisyrityksen tiloista Neuvostoliittoon.
Vaikka epäily oli väärä, niin tätä olivat miettineet poliisitkin. Krp:n vanhoista papereista löytyy tarkkailuraportti Mankkaan Kruununrinne 2:ssa sijainneen neuvostoyrityksen edustalta. Tarkkailua oli ollut ainakin 15. lokakuuta yöllä ja edelleen 16. lokakuuta päivällä. Silloin poliisi kirjasi havaintoja:
"10.15 Ruotsin rekisterissä oleva Volvo ajoi hitaasti ohi.
10.16 Nainen tuli hakemaan postin lukollisesta postilaatikosta (nainen selvästi kukkahuivikansaa).
10.30 em Lada takaisin kaksi miestä ja kaksi naista (kansantasavallan edustajia).”
Tarkkailu lopetettiin 17. lokakuuta 20.15 (kuva alla).
Berglingin loikkaus johti Ruotsissa oikeusministeri Sten Wickbomin eroon.
Neuvostoliitossa Bergling ei kertomansa mukaan saanut enää tiedustelutöitä. Hänen käsityksensä oli se, että neuvostoliittolaiset pitivät pakoa liian helppona ja epäilivät häntä kaksoisagentiksi. Ilmaisen ylläpidon hän vaimoineen sai.
Paluu 1994
Elokuussa 1994 Bergling otti Säpoon yhteyttä Kyprokselta ja palasi seuraavana päivänä Ruotsiin. Hänet passitettiin vankilaan ja paon yksityiskohdat tulivat julki.
Elokuussa Suomi ja Ruotsi jättivät Venäjälle nootin ja tiedustelivat tapahtumien kulkua.
Yllättäen Venäjä – Neuvostoliittoa ei enää ollut – myönsi, että Berglingejä oli heidän pyyntönsä perusteella avustettu (kuva).
– Tällaista apua annettiin humaanisten syiden perusteella. Mitään erityistä "operaatiota" heidän toimittamisekseen entisen Neuvostoliiton alueelle Suomen alueen kautta ei suunniteltu, Venäjä selosti vastauksessa.
Asiaa puitiin Suomen hallituksen ulkoasianvaliokunnan kokouksessa 19. elokuuta 1994. Salainen asiakirja tuli nyt julkiseksi, kun 25 vuoden salassapitoaika on kulunut.
Suojelupoliisin päällikkö oli selostanut Berglingin pakoa. Supon tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että Berglingin pariskuntaa avusti pakomatkalla Neuvostoliiton silloinen konsuli Stuigujev ja apulaissotilasmies Lobov.
Stuigujev oli ehditty jo vuonna 1988 karkottaa Suomesta epäiltynä tiedustelupalvelutoiminnasta. Lobov puolestaan oli jo jättänyt Suomen, mutta hänellä oli monikertaviisumi. Supo ehdotti, että myös Lobov julistetaan epätoivotuksi henkilöksi ja, että silloinen GRU:n edustaja Bahtin karkoitettaisiin Suomesta.
Päätös oli, että Lobov julistettiin ei-toivotuksi, mutta Bahtinia ei. UM:ssä tapausta poidettiin loppuun käsiteltynä.
Tapaus nousi vielä kerran julkisuuteen 1996, kun Bergling julkaisi kirjan, jonka tietoja tässäkin jutussa on käytetty.
Kirjassa hän epäili, että Suomen viranomaiset olivat paon aikaan Neuvostoliiton komennossa, koska pako onnistui niin helposti. Paon aikaan supon päällikkönä ollut Seppo Tiitinen kiisti tämän jyrkästi.
Stig Bergling vapautui terveydellisistä syistä vankilasta 1997 ja kuoli 2015.