Rovaniemen palamisesta maan tasalle on näinä päivinä kulunut 70 vuotta. Silloinen kauppala tuhoutui Lapin sodassa kun Suomen armeija ajoi maasta saksalaisia joukkoja.
Lapin sotaan jouduttiin, kun Neuvostoliitto vaati rauhanehdoissa Suomea poistamaan saksalaisjoukot maasta vain muutamassa viikossa. Aikataulu oli mahdoton. Aluksi suomalaiset ja saksalaiset suunnittelivat vetäytymisen niin, että aseellisia yhteenottoja ei syntynyt.
Rovaniemi paloi 10 päivää
Saksalaisilla oli Lapissa yli 200 000 miestä, ja materiaalia monen vuoden tarpeisiin. Paine Suomea kohtaan kasvoi, ja syyskuun lopulla sotimiselta ei voitu enää välttyä.
Lapin sota alkoi 28.9.1944 Pudasjärven kahakalla ja kiihtyi lähipäivinä ankariksi taisteluiksi Kemissä ja Torniossa.
Saksalaisjoukot aloittivat Rovaniemen polttamisen lokakuun 7. päivänä omista parakkirakennuksista. Kymmenessä päivässä Rovaniemen kauppalan keskustasta tuhoutui 90-prosenttisesti. Kaikkiaan 548 asuinrakennusta, 96 liikerakennusta ja kymmenkunta valtion, kunnan tai seurakunnan rakennusta katosi savuna ilmaan.
Vain Hampurissa vastaavaa
Tuho on ainutlaatuinen Suomen sotahistoriassa ja jopa koko toisen maailmansodan aikana.
– Eihän missään ole tuhottu yhtä asutuskeskusta niin perusteellisesti kuin Rovaniemeä. Vain Hampuri koki jotain samanlaista, arvioi Sodankylästä kotoisin oleva historian professori Maria Lähteenmäki Itä-Suomen yliopistosta.
Rovaniemellä oli 6 000 saksalaista sotilasta ja valtavat varastot. Saksalaiset olivat tehneet tarkat suunnitelmat tärkeiden kohteiden tuhoamisesta ennen kaupungista vetäytymistä. Vuoristoarmeija oli vuokrannut kymmeniä rakennuksia eri puolilta kaupunkia ja niitä tuhottaessa meni kaikki muukin.
Mutta, paloiko kaupunki sittenkin vahingossa kuten sitkeät huhut väittävät.
– Se oli ihan tietoinen terroriteko, siinä ei ollut vanhingosta kysymystäkään, Lähteenmäki sanoo napakasti.
Lennokkaita tarinoita
Historioitsija, tietokirjalija Mika Kulju pohtii vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan Lapin sota 1944-45 Rovaniemen tuhoamiseen liittyviä erikoisuuksia. Kulju ei sulje kirjassaan täysin pois onnettomuuden mahdollisuutta, mutta kaupunki kuitenkin paloi hänen mielestään saksalaisten toheloinnin tuloksena.
– Kaikesta päätellen Rovaniemestä tuli “Piippuniemi” siksi, että suurempia kohteita tuhotessa tuli yksinkertaisesti riistäytyi saksalaisten käsistä, Kulju kirjoittaa.
Tulipalo sai voimaa asemalla sattuneesta ammusjunan räjähtämisestä. Sitä ei ole selvitetty kuka junan räjäytti. Saksalaiset teokset väittivät vielä 1990-luvulla Kuljun mukaan, että tihutyön teki suomalainen sissiryhmä. Lähteenä oli käytetty suomalaista omakustannekirjaa.
– Lähdekriittisesti arvioituna tarina on yksi Lapin sodan legendoista, jotka menevät piloille faktoja tarkastamalla, Kulju huomauttaa.
Luteet ainakin kuolivat
Muualla Suomessa elettiin ensimmäisiä rauhan viikkoja, kun Lapin sota vasta alkoi ja Rovaniemi paloi. Professori Lähteenmäen mielestä tuho sai valtakunnan päämediassa paljon huomiota, mutta ihmisillä oli muualla maassa riittävästi järjesteltävää omassakin elämässä.
– Luulen, että se oli juuri tällä kauhistuksen tasolla. Täytyy muistaa, että Suomi eli todella vaikeissa olosuhteissa heti sodan jälkeen ja että ihmisillä oli täysi työ päästä taas jaloilleen.
Lapin polttamisesta vaadittiin pitkään korvauksia myös Saksalta. Suomen valtio oli asiassa aloitteellinen vielä 1990-luvun alussa, mutta asia ei edennyt poliittisesti.
Lappilaisen elämäntyylin hyvin tunteva Lähteenmäki muistuttaa, että huumori oli yksi keino aloittaa elämä tyhjästä uudestaan.
– Vanha kansa sanoi, että hyvä kun polttivat, lähtipähän talosta ainakin luteet.