Rotuesittelyssä: Chow chow

Osaaminen ja erityistaidot

Saanen esittäytyä: minä olen chow chow eli kiinanpystykorva. Rotuni on yli 2 000 vuotta vanha, eikä alkuperäisistä juuristani ole täysin varmaa tietoa. Erikoisen minusta tekee se, että minulla on sinertävä kieli! Vanha tarina kertoo, että sain sinisen kieleni kun jumala maalasi taivasta siniseksi: hän pudotti muutaman pisaran maalia maahan, jolloin nuolin ne. Toinen versio puolestaan kertoo, että olisin syönyt jumalan pudottamia taivaan palasia hänen puhkoessaan taivaankanteen tähdenreikiä.

Kiinaksi minua kutsutaan nimellä Songshi Quan, mikä tarkoittaa pöyheää leijonakoiraa – kuinkas muutenkaan! Olenhan vankka ja lyhytrankainen, omanarvontuntoinen koira, jolla on itsenäinen, lempeä ja voimakas luonne. Minussa kytee itämaista arvokkuutta.

Olen ylväs ja varautunut koira, jotenka turhanpäiväinen helliminen ja lällyttely eivät kuulu arkirutiineihini. Sitoudun vahvasti omistajaani, ja olenkin hyvin suojeleva luonne. Suhtaudun vieraisiin ylpeän välinpitämättömästi enkä alennu liehakoimaan edes omistajalleni. Hän kyllä tietää, mitä ajattelen hänestä – hän on johtaja.

Koulutus ja työkokemus

Rotuni varsinaista alkuperää ei tunneta. Arvuuteltu on, että rotuni saattaisi polveutua tiibetinmastiffista ja samojedinkoirasta, mutta tämä tosiaan on vain arvailua. Eurooppaan rotuni tuotiin ensimmäisen kerran 1800-luvulla merimiesten mukana. Vuonna 1780 rotuani nähtiin pari kappaletta ensi kertaa Britanniassa, ja tämän myötä Lontoon eläintarha hankki toisen parin jotka laitettiin näytteille. Johtuikohan tämä siitä, että olin niin leijonamainen?

Ensimmäisiä chow chow'n saaneita eurooppalaisia oli kuningatar Viktoria vuonna 1865, jonka kerrotaan ihastuneen rotuni pennun ulkonäköön niin, että usean ompelijan piti suunnitella ja valmistaa hänelle lahjaksi koiranpennun näköinen pehmolelu.

Alun perin toimin vetojuhtana, metsästys- ja vartiokoirana. Minua myös kasvatettiin aikoinaan upean turkkini ja lihani (!) vuoksi. Tänä päivänä toimin ylpeänä ja arvokkaana seurakoirana.

Harrastukset ja mielenkiinto

Rakastan ja nautin kunnon lenkeistä, mutta koirapuistoon ei minua kannata ehkäpä heti ensimmäiseksi viedä. Toisten koirien kanssa toimeen tuleminen ei ole vahvimpia puoliani. Nautin suuresti myös metsälenkeistä, mutta varo, etteivät vanhat vietit vie minua syvemmälle metsälle herättäen metsästysviettini uuteen uskoon. En sanoisi myöskään olevani kovin leikkisä tapaus omanarvontuntoni vuoksi.

Voimakkaan luonteeni vuoksi kouluttamiseni onkin varsin haastavaa, joten en siksi sopine parhaiten perheen ensimmäiseksi koiraksi. Haluan saada oman tahtoni läpi, joten tottelevaisuudesta en varmaan saisi sitä kultaisinta mitalia.

Muuta

Olen olemukseltani ryhdikäs ja vankka koira. Minulla on myös hyvin tiheä turkki, lyhyt- tai pitkäkarvainen. Turkkini on erityisen paksu niskan alueella, mikä luo minulle leijonamaisen harjan. Turkkini on väriltään useimmin punainen, mutta voi olla myös musta, kermanvärinen, sinertävä, valkoinen tai kanelinvärinen (fawn). Karkeahkon peitinkarvani alla on tiheä pohjavilla. Turkkini vaatiikin säännöllistä hoitoa! Painoa minulle kertyy 20–32 kiloa.

Pääni on melko suuri suhteessa runkoon. Korvani ovat niin sanotusti nallemaiset: pienet, pystyt ja pyöreäkärkiset. Rotuni tunnusomainen piirre on myös surullinen tai pohdiskeleva ilmeeni, jota myös murjotukseksi on luonnehdittu – otsani näyttäisi olevan rypyssä. Ikävä kyllä rotuani voidaan pitää valitettavan sairastumisalttiina.

Motto

Mestari itsehillinnässä, leijonakuningas arjessa.

Suosittelijat

Vanhojen koirarotujen ystävät, ahkerat turkinhoitajat, ylpeät koiranomistajat.

Lue myös:

Koirien ansioluettelot

Kissojen ansioluettelot

AVA / Katri Koskinen

Lähteet: Koirat – Löydä itsellesi sopiva rotu(Gummerus, 2011), Wikipedia, Kennelliitto

Kuvat: Shutterstock